Tyhjentyneet päiväkodit

Päiväkodissa on hiljaista. Pihalta ei kuulu lasten ääniä, käytävillä ja eteisissä on tyhjää. Kurkatessa ryhmähuoneeseen, näkyy lapsi pöydän ääressä, piirtäen ja aikuisen kanssa jutellen. Viereisessä tilassa istuu aikuinen lepohuoneen lattialla kahden lapsen kanssa, jokin leikki on meneillään.

Olemmeko nyt yli sadan lapsen päiväkodissa?

Siinä missä yhteiskunta on keväällä hiljentynyt, on hiljentynyt myös arki päiväkodissa. Huhtikuussa lapsia on päiväkodeissa ollut arviolta viidesosa entisestä (HS, 17.4.2020). Muutamien viime viikkojen aikana päiväkodissa paikalla olleet lapset ovat saaneet erityistä aikaa ja aikuisen jakamatonta huomiota. On päästy tekemään aikuisten mukana arkisia askareita, leikkimään, juttelemaan, syventymään asioihin ja tekemään rauhassa. Ruokapöydissä keskustellaan leppoisasti, minnekään ei ole kiire. Lepäämään siirrytään, kunhan ehditään, vessaan ei ole jonoa, pienempien kanssa aikuinen riittää jokaisen lapsen viereen lepohetkelle. Tällaistako päiväkodin arki voisi olla?

Moni hieno asia hukkuu päiväkodissa kiireeseen. Kuten Tuula Stenius on aiemmin kirjoittanut, päiväkodissa päivät täyttyvät helposti aikuisen ohjeista ja hoputuksesta, sillä aina ollaan matkalla jonnekin – ulos, sisälle, syömään, lepäämään – ja usein sinne jonnekin on kiire. Arjessa tästä kärsii moni lapsi. Vauhdin hiljentyessä helpottuu monen lapsen elämä päiväkodissa, kun ei tarvitse pysyä ryhmän vauhdissa mukana. Tämä on huomattu viime viikkoina erityisesti niiden lasten kohdalla, jotka eniten aikuisen tukea isossa ryhmässä tarvitsevat. Vaikka tuen tarve ei poistukaan, näkyy aikuisen saatavuus ja pienempi ryhmä suoraan toiminnassa. Arjessa aikuisen rooli saattaakin kutistua helposti valvontaan ja järjestyksen ylläpitoon eikä aikaa ole läsnäololle, mikä on aiemmissa tutkimuksissa näkynyt myös lasten kertomuksissa (Kyrönlampi-Kylmänen, 2007; Roos, 2015 lue myös täältä). Sen sijaan, että aika menisi arjen tulipalojen sammuttamisen, on nyt voitu keskittyä yhdessäoloon ja yksittäisten lasten tarpeiden kuulemiseen, mille ei tavallisesti tunnu olevan päiväkodissa tahdosta huolimatta tarpeeksi tilaa (ks. myös Viitala, 2014).

Tyhjentyneet päiväkodit aiheuttavat toki myös huolta. Lasten poissaoleminen on aiheuttanut huolta niin perheiden jaksamisesta kuin lasten hyvinvoinnista tänä aikana kotona (YLE, 20.4.2020). Toisaalta väljempi arki on saattanut tuoda hengähdystä kiireiseen elämään – päiväkodin lisäksi myös kotona. Ehkä aikuiset ovat tänä aikana voineet olla vähän enemmän läsnä lasten elämässä. Vähättelemättä päiväkotiarjen (kuin kotielämänkään) hektisyyttä, voidaan silti pohtia, luommeko me aikuiset osan tästä kiireestä. Voisiko tästä ajasta jäädä meille jotain, kun päiväkodit täyttyvät jälleen elämällä?

Vielä käytävillä on kuitenkin hiljaista.

Antonina Peltola

Varhaiskasvatuksen opettaja, KM

antonina.peltola@helsinki.fi

Lähteitä ja lukemista:

Lasten hätä ja ihmisten yksinäisyys jäävät nyt piiloon – asiantuntijat huolissaan koronarajoitusten vaikutuksista perheiden tilanteeseen. https://yle.fi/uutiset/3-11306103, luettu 29.4.2020

Jos koulut avautuvat toukokuussa, täyttyvätkö myös päiväkodit? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006476932.html, luettu 29.4.2020

Tuula Stenius (16.5.2019) Maista keittoa, syö vähän, ota perunaa, maista kananpala, syö, syö!

Piia Roos (4.2.2015) Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta – uusia tapoja nähdä ennalta tuttu

Kyrönlampi-Kylmänen, T. (2007). Arki lapsen kokemana: Eksistentiaalisfenomenologinen haastattelututkimus. Rovaniemi: Lapin yliopisto

Roos, P. (2015). Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta. Tampere: Tampere University Press.

Viitala, R. (2014). Jotenkin häiriöks. Etnografinen tutkimus sosioemotionaalista erityistä tukea saavista lapsista päiväkotiryhmässä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Kategoria(t): Hyvinvointi, kohtaaminen, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Tyhjentyneet päiväkodit

  1. johannaolli sanoo:

    Tosi tärkeä kysymys, että voisiko ”normaalin arjen” palatessa säilyttää jotain siitä kiireettömyydestä, mitä ehkä on saanut kokea koronan aikana. Kannustan lämpimästi jokaista tutkiskelemaan tätä mahdollisuutta. ”Kiire ei ole luonnonvoima. Se ei tapahdu meille, me luomme sen itse omilla valinnoillamme. Vasta ymmärrettyämme tämän voimme luoda kiireen vastakohdan: levollisen läsnäolon tässä hetkessä.” Näin kirjoitti T. Hellsten vastikään Twitterissä. Toki joskus kiireen syntyyn vaikuttavat jossain määrin myös muiden (esimerkiksi työpaikan johdon) valinnat, mutta meidän valintamme on, miten niihin valintoihin suhtaudumme.

    Liked by 2 people

    • antoninapeltola sanoo:

      Kiitos kommentista, juuri näin. Toki tämä ei aina ole mahdollista kuten mainitsit, mutta usein mietin, jätetäänkö varhaiskasvatuksessa tarpeeksi tilaa ja aikaa yhdessäololle ja esimerkiksi pitkäkestoiselle leikille, jonka tärkeys kuitenkin hyvin tiedostetaan. Nämä ovat kuitenkin usein lapsille niitä arjen tärkeimpiä hetkiä jotka antavat mahdollisuuden moneen (myös varhaiskasvatussuunnitelman mukaiseen tavoitteelliseen toimintaan).

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s