“Sä voisit olla krokotiili” – aikuinen leikkijänä varhaiskasvatuksen arjessa

Viime viikolla 9.5. vietettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton koordinoiman Leikkipäiväverkoston innoittamana valtakunnallista leikkipäivää. Koska tänä vuonna yhteiset tapahtumat leikin tiimoilta eivät onnistuneet, verkosto halusi kannustaa ihmisiä leikkimään perhepiirissä tai etäyhteyksien kautta. Leikki jakaa kuitenkin aikuisten kesken edelleen mielipiteitä. Pitääkö aikuisen leikkiä? Onko leikki vain lasten omaa viihdykettä? Väitöskirjatutkija Johanna Olli kuvaa aikuisen roolia leikissä tuoreessa Lapsemme-lehden artikkelissa näin: ”Aikuisille leikkiin heittäytyminen on tutkimusten mukaankin usein vaikeaa. Se voi tuntua tylsältä tai jopa ajanhukalta.”

Itse olen tarkastellut leikkiä varhaiskasvatuksessa erityisesti osallisuuden näkökulmasta. Olimme päiväkodin avaamisen ensimmäisellä viikolla lasten kanssa suunnitelleet ja tehneet yhdessä seikkailutemppuradan. Lapset olivat saaneet yksin tai pareittain tehdä temppurataan valitsemillaan välineillä yhden tehtävän, jonka he esittelivät muille. Jokainen tehtäväpiste kytkeytyi edelliseen lasten kerronnan kautta. Näin rakentui yhteinen viidakkotemppurataleikki. Lapset lähtivät kiertämään rataa ja minä vetäydyin aikuiselle tyypilliseen tapaan seinän viereen tarkkailemaan tilannetta. Viisivuotias Aada kuitenkin huomasi, että jäin yksin yhteisen tekemisen ulkopuolelle ja kutsui minut leikkiin mukaan ehdottamalla, että voisin olla krokotiili, joka vaanii sillan alla.

Tämä hetki oli minulle leikin ja osallisuuden näkökulmasta valtavan oivaltava. Aada halusi varmistaa, että minäkin saan osallistua. Hän ei halunnut, että kukaan jäisi yksin. Hän ehdotti minulle roolia ja roolin mukaista tekemistä. Krokotiilina karjuminen ja lasten tavoittelu siltana toimineen penkin vieressä oli hauskaa. Roolini toi leikkiin mukavaa jännitystä. Sillan yli kulkemiseen tuli uudenlainen elementti ja leikki jatkui pitkään. Tilanteessa syntyi jotain ainutlaatuista. Rikoimme temppuradalla perinteisiä lasten ja kasvattajien välisiä valtasuhteita. Heittäytyessäni yhteiseen leikkiin lasten ehdoilla osoitin luotettavuutta aikuisena, joka haluaa olla mukana heidän elämässään ja tukea heidän aloitteitaan.

Näyttökuva 2020-5-12 kello 15.09.51Leikki oli alkusysäys mielenkiintoiselle matkalle, jossa vastavuoroisuus, kohtaaminen, kerronta ja leikki olivat jatkuvasti läsnä. Pedagogiikka ja muu toiminta rakentuivat 17 lapsen ryhmässä leikin ympärille. Lasten mielikuvitus kuljetti meitä mitä mielenkiintoisimpiin seikkailuihin. Vaikka hyödynsimme leikkiä ajoittain oppimisen välineenä, sillä oli koko ajan myös itseisarvo mielihyvää ja iloa tuottavana tekemisenä, jossa pääroolissa olivat kaikki ryhmän jäsenet, niin lapset kuin aikuisetkin.

Meiltä aikuisilta leikkiminen vaati pysähtymistä, kuuntelua ja heittäytymistä. Aluksi tuntui vaikealta, kun ei pystynyt ennakoimaan, mitä juonessa seuraavaksi tapahtuu. Tämä oli kuitenkin oppimisprosessi myös aikuisille. Aikuisjohtoisen kontrollin vähentäminen ei synnyttänyt ryhmässä kaaosta vaan syntyi luottamuksen ilmapiirin, jossa kaikki ryhmän jäsenet olivat merkityksellisiä. Kunnioitus toisia kohtaan loi
ryhmästä tiiviin. Johanna Ollin vinkkiä seuraten kannattaa aikuisen jatkuvan kyselemisen sijaan vastata lasten leikkialoitteisiin improvisaatioharjoitusten tapaan: ”Kyllä, ja…” ja kuunnella, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Elina Weckström (KM, VO, Väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto)

Linkit:

Leikkipäivä: https://leikkipaiva.fi

Lapsemme-lehti 2/2020: Onko aikuisen pakko leikkiä?: https://www.mll.fi/lapsemme-lehti/onko-aikuisen-pakko-leikkia/

Tutustu myös muihin leikkiä ja osallisuutta käsitteleviin blogikirjoituksiin:

Leikissä kaikki on mahdollista

Miten lasten kanssa keskustellaan?

Varhaiskasvatuksen laaduntarkastelua lapsen silmin

Sadutusta kuvakorteilla

Näkökulmia varhaiskasvatuksen osallisuuteen

Tietoja Elina Weckström

Kiinnostuksenkohteitani ovat osallisuuden toimintakulttuuri ja siihen liittyvä ihmisten välinen dialogi. Vuorovaikutusta tarkasteltaessa minua kiinnostavat erityisesti ihmisten tapa kohdata toiset ja luoda vastavuoroista toimintaa. Olen koulutukseltani varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen maisteri. Teen väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistoon. Työskentelen Touhulassa laatu- ja varhaiskasvatusjohtajana. Lisäksi toimin kouluttajana ja luennoitsijana. Somessa löydät minut seuraavasti: @elina_weckstrom www.linkedin.com/in/elinaw https://lapsinakokulma.wordpress.com/author/elinaweckstrom/
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, Dialogisuus, kohtaaminen, Kuuntelu, Leikki, Toimijuus ja osallisuus, Vastavuoroisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: “Sä voisit olla krokotiili” – aikuinen leikkijänä varhaiskasvatuksen arjessa

  1. johannaolli sanoo:

    Voin vain kuvitella, miten ihanaa lapsista oli saada päiväkodin johtaja karjuvaksi krokotiiliksi leikkiin :D. Itse olen huomannut saman merkillisen ilmiön, että leikkijäksi leikkijöiden joukkoon heittäytyminen (ehkä jopa lapseksi lasten joukkoon) ei vähennä lasten kunnioitusta aikuista kohtaan, vaan pikemminkin päin vastoin. Ja mikä hienointa, se lisää aikuisten kunnioitusta lapsia kohtaan. Tämä on teema, jota tutkiskelisin mielelläni enemmänkin – kunnioitammeko me lapsia? Ja mitä se tarkoittaa, jos kunnioitamme tai jos emme kunnioita?

    Tykkää

    • Elina Weckström sanoo:

      Kiitos Johanna kommentistasi ja hyvästä artikkelista Lapsemme-lehdessä. Sen innoittamana oli mukava lähteä pohtimaan omaakin leikkijyyttä ja leikkisyyttä. Ajattelen, että tässä tilanteessa saavutettiin juuri se kunnioitus, jota ihmisten (olivat he sitten aikuisia tai lapsia) välille tarvitaan. Minä olin valmis toimimaan Aadan toivomalla tavalla ja yhteyden tunne sai Aadankin toimimaan toisissa tilanteissa minun toivomallani tavalla. Leikillä on ihmeellinen voima ❤

      Tykkää

      • johannaolli sanoo:

        Ihan totta, leikillä on ihmeellinen voima! Minustakin tuossa kuvaamassasi tilanteessa oli juuri sitä ihmisten välistä kunnioitusta, mitä enemmän tarvittaisiin tähän maailmaan. Yrtin vain jossain vaiheessa etsiä tietoa teemasta lasten kunnioittaminen, ja silloin näytti siltä, että useimmiten, jos jossain yhdistyy sanat lapset ja kunnioittaminen, niin siellä puhutaan siitä, miten lasten pitäisi kunnioittaa aikuisia.

        Liked by 2 people

  2. Elina Weckström sanoo:

    Kirsi Pauliina Kallio puhui jollakin luennollaan osallisuuden yhteydessä iästä riippumattomasta kohtaamisesta. Kirjoitin silloin ylös, että ”kohdataan ihminen ihmisenä ikään katsomatta”. Tätä samaa voisi soveltaa hyvin myös kunnioitukseen. Kunnioitus mielletään niin kovin helposti hierarkiaksi ja vallaksi, kun taas itse ajattelen, että parhaimmillaan kunnioitus luo tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s