Ainutkertainen koronalapsuus

Korona-aikana on noussut esiin käsite ”uusi normaali”, jonka myötä maailmanmeno on nytkähtänyt uusille urille yhteiskunnan, talouden ja sosiaalisen kanssakäymisen näkökulmista, ja meidän on täytynyt sopeutua muutoksiin. On kuitenkin yksi väestönryhmä, jolle korona-aika on vain ”normaalia”, sillä he eivät aikaisemmasta ajasta tiedäkään: korona-aikana tai vähän sitä ennen syntyneet vauvat. Millaista on elää ainutkertainen kasvun vaihe korona-aikana? Kokosin tähän juttuun korona-aikana julkaistuja uutisia sekä kyselin kokemuksia useammalta tuttavaltani, joilla on 0-2-vuotias lapsi.

Raskausaika ja synnytys

Korona-aika on vaikuttanut raskausaikaan vaihtelevasti. Pandemia on aiheuttanut monille raskaana oleville pariskunnille ahdistusta, mikä voi myös vaikuttaa sikiön kehitykseen ja terveyteen, jos stressi jatkuu pitkään (esim. Karlsson et al., 2017; FinnBrain-hanke on tutkinut odottavan äidin stressin vaikutuksia kehittyvän sikiön aivoissa). Pelko voi liittyä suoraan koronatartuntaan: ei ole vielä olemassa varmaa tietoa siitä, voiko äidin koronatartunta vaikuttaa vauvan terveyteen, mutta tutkimusta tehdään parhaillaan.

Monet vanhemmat ovat kokeneet jääneensä yksin synnytykseen liittyvien huoliensa kanssa. Synnytysvalmennukset peruttiin tai siirrettiin etäyhteyden päähän, ja keväällä synnytyssairaalat rajoittivat isien pääsyä osastolle synnytyksen jälkeen. Eräs isä kuvaili, miltä tuntui palata tyhjään kotiin, kun hänen vaimonsa ja vastasyntynyt lapsensa jäivät osastolle: oli kuin hän olisi menettänyt isyytensä ja joutunut palaamaan entiseen elämäänsä ennen lapsen syntymää.

Toisaalta maailmalta kantautuu myös odottamattomia positiivisia uutisia: korona-aikana ennenaikaisten synnytysten määrä on vähentynyt huomattavasti esimerkiksi Irlannissa (Philip et al., hyväksytty julkaistavaksi) ja Tanskassa (Hedermann et al., hyväksytty julkaistavaksi). Tutkijat spekuloivat, että korona-aikana monet odottavat äidit ovat joutuneet jäämään kotiin, missä he ovat saaneet paremmin lepoa ja tukea perheenjäseniltään. Sen lisäksi he ovat altistuneet vähemmän muille viruksille ja ilmansaasteille (New York Times, 19.7.2020). Kotiin jääminen on tietenkin mahdollista vain sellaisille odottaville äideille, joilla on tukiverkostot ja riittävä tulotaso. Vanhempainvapaat eivät myöskään ole normi kaikkialla maailmassa.

Vauvan näkökulmasta voidaan siis sanoa, että korona-aika on voinut joko lisätä tai vähentää vauvan kokemaa stressiä kohdussa riippuen vanhempien tukiverkostoista. Rauhallinen yhteiselämä kotona on voinut tarjota enemmän mahdollisuuksia siihen, että vanhemmat pääsevät luomaan siteen vauvaan jo ennen syntymää. Toisaalta vanhempien haasteet voivat olla niin väsyttäviä, että raskausaika ja synnytys vaikuttavat myös vauvan hyvinvointiin. Vaikeudet kasautuvat niille perheille, jotka ovat kaikista haavoittuvimmassa asemassa.

Tiivis yhteiselo vauvaperheessä

Vauvan kokemuksia tarkasteltaessa pitää tarkastella myös vauvan yhteisön näkökulmaa, sillä vauvan elämä kietoutuu tiukasti yhteen häntä hoitavien ihmisten kanssa (Karlsson, 2020). Vauva-arjen alku vastasyntyneen kanssa voi olla korona-aikana hyvin samanlaista kuin aikana ennen pandemiaa: vietetään paljon aikaa kotona ja päivän rytmittää vauvan hoitotapahtumat. Eräs tuore äiti totesi, että on mukavaa, kun korona-aikana ei jää paitsi sosiaalisista menoista, sillä menoja on paljon vähemmän tarjolla myös muille kuin pikkulapsiperheille. Lomautettu, irtisanottu tai etätöitä tekevä puolisokin viettää enemmän aikaa kotona, joten lapsi ehtii kehittää läheisen suhteen molempiin vanhempiinsa tasapuolisesti. Toisaalta jatkuva yhdessäolo voi käydä vanhemmille raskaaksi. Väsynyt tai turhautunut vanhempi voi kokea vaikeaksi olla jatkuvasti läsnä lapselleen. Jatkuva kotona oleminen voi johtaa passivoitumiseen ja kynnys lähteä ulos voi kasvaa korkeaksi. Koliikki, univaikeudet ja muut vauvan terveyden haasteet voivat korona-ajasta riippumatta vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Toisilla perheillä arki voi taas lähteä rullaamaan tasaisesti päivittäisillä rutiineilla: ulkoilulla, uni-, ruokailu-, hoito- ja leikkihetkillä.

Kodin ulkopuoliset yhteisöt

Korona-aika on vähentänyt useimpien perheiden kontakteja tukiverkostoihin. Vauvajumppa, vauvauinti ja muut vertaistukiryhmät peruttiin keväällä, eikä videopuheluvälitteinen tapaaminen täysin vastaa kasvokkain kohtaamista. Monet uudet vanhemmat voivat kokea jäävänsä paitsi vauvavuoden perinteisistä kokemuksista, kuten uusien äiti- tai isäkavereiden saamisesta. Kontakteja sukuun, ystäviin ja harrastusryhmiin vältellään myös koronatartunnan pelossa, vaikka lisääntyvän tiedon perusteella vaikuttaisi siltä, että vauvat sairastavat usein lievemmän koronataudin kuin aikuiset. Monissa perheissä yritetään pitää yllä yhteyttä erityisesti vauvan isovanhempiin videopuheluiden välityksellä, sillä monen kuukauden välit kohtaamisten välillä voivat tehdä sukulaisista vieraita pienelle lapselle.

Hyvin pienet vauvat eivät vielä kaipaa kontakteja ikäisiinsä kavereihin, mutta kasvaessaan ja kehittyessään sosiaalisemmiksi, kontaktien puute voi tehdä lapsen varovaiseksi tavatessaan uusia ihmisiä. Toisaalta koti voi käydä ahtaaksi, kun kaikki työ ja vapaa-aika on keskittynyt samaan tilaan. Eräs äiti kertoi, että hänen 1,5-vuotias lapsensa on kaivannut enemmän toimintaa kodin ulkopuolella, sillä perhe on viettänyt paljon aikaa sisällä kotona. Toinen äiti kertoi, että kaksivuotias tytär tykkää halailla ja pussailla pihapiirin leikkikavereitaan, eikä tietenkään voi ymmärtää, miksei niin saisi tehdä. Sisarukset voivat tuoda iloa silloin, kun muita kavereita ei saa nähdä esimerkiksi silloin, jos perhe on karanteenissa.

Eri vanhemmilla on myös erilainen suhtautuminen koronarajoituksiin. Jotkut haluaisivat pitää yllä turvaväliä kaikissa tilanteissa, myös ulkona leikkiessä; toiset taas sallisivat pienten lasten kohtaavan tuttuja leikkitovereita ilman turvaväliä, kunhan kädet muistetaan pestä usein. Ryhmäpaine voi saada vanhemmat ylläpitämään tiukempia rajoituksia lapsilleen, kuin he haluaisivat. Päiväkodeissa kontakteja on usein rajoitettu ryhmien välillä, mutta ei niiden sisällä. Läheisyys ja kosketus luovat pienille lapsille turvallisuuden tunteen, mitä pidetään niin tärkeänä lapsen kehitykselle, ettei siitä voida luopua edes korona-aikana.

Korona-aika voi leimata varhaislapsuuden kokemuksia

Pienen lapsen ikä vaikuttaa keskeisesti, kuinka hän kokee turvavälit tai eristäytymisen perheen ulkopuolisista sosiaalisista kontakteista. Muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle riittää, että hänellä on hyvä, lämmin suhde vanhempiinsa, mutta vähän vanhemmalle taaperoikäiselle voi olla tärkeää nähdä tuttuja päiväkodin aikuisia ja lapsikavereita, serkkuja ja muita sukulaisia sekä pihapiirin tai leikkipuiston kavereita.

Monesti pieni lapsi ei vielä kykene ilmaisemaan kokemuksiaan sanoin, mutta asettumalla ”kuuntelijan” (tai katselijan) rooliin lähipiirin aikuiset voivat havaita pienen lapsen tapoja kommunikoida kokemuksistaan ilmeiden, eleiden, ääntelyiden, toiminnan tai tunteiden kautta. Korona-aika varmasti menee ohi aikanaan, mutta juuri nyt kaikista nuorin sukupolvi elää ainutkertaista varhaislapsuuttaan sen keskellä.

 

Oona Piipponen

Väitöskirjatutkija ja luokanopettaja, MA

Itä-Suomen yliopisto

@OPiipponen

 

Tutkimuslähteet:

Karlsson, L. (2020) Studies of Child Perspective in Methodology and Practice with ‘Osallisuus’ as a Finnish Approach to Children’s Cultural Participation, in: J. S. Borgen & E. E. Ødegaard (Eds.) Childhood cultures in transformation: 30 years of the UN Convention of the Rights of the Child in action. Brill/Sense Publisher.

Karlsson, L., Nousiainen, N., Scheinin, N.M., Maksimow, M., Salmi, M., Lehto, S.M., Tolvanen, M., Lukkarinen, H. & Karlsson, H. (2017) Cytokine profile and maternal depression and anxiety symptoms in mid-pregnancy—the FinnBrain Birth Cohort Study. Archives of Women’s Mental Health, 20, 39–48. https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.1007/s00737-016-0672-y

Philip, R.K., Purtill, H., Reidy, E., Daly, M., Imcha, M., McGrath, D., O’Connell, N.H. & Dunne, C.P. (Accepted) Reduction in preterm births during the COVID-19 lockdown in Ireland: a natural experiment allowing analysis of data from the prior two decades. medRxiv 2020.06.03.20121442; doi: https://doi.org/10.1101/2020.06.03.20121442 (Now accepted for publication in BMJ Global Health)

Hedermann, G., Hedley, P.L., Baekvad-Hansen, M., Hjalgrim, H., Rostgaard, K., Poorisrisak, P., Breindahl, M., Melbye, M., Hougaard, D., Christiansen, M. & Lausten-Thomsen, U. (Accepted) Changes in premature birth rates during the Danish nationwide COVID-19 lockdown: a nationwide register-based prevalence proportion study. medRxiv 2020.05.22.20109793; doi: https://doi.org/10.1101/2020.05.22.20109793 (Now accepted for publication in Archives of Disease in Childhood)

 

Uutislähteet:

Alatalo, A. (2020) Koronakevät muutti monen raskaana olevan unelmat ahdistukseksi – 900 lasta odottavaa naista kertoo peloista ja ahdistuksesta. Helsingin Sanomat 9.4.2020. https://www.hs.fi/perhe/art-2000006469078.html. Viitattu 10.9.2020.

Karppinen, K. (2020) Onko raskaana olevan äidin oireeton koronatartunta uhka vauvan terveydelle? Tähän kysymykseen aletaan etsiä vastausta Suomessa. YLE Uutiset 7.8.2020. https://yle.fi/uutiset/3-11479362. Viitattu 10.9.2020.

Lakoma, S. & Roti, J. (2020) Lukijan mielipide: Vauvaperheet toivovat enemmän uniongelmiin liittyvää tukea neuvolasta. Helsingin Sanomat 27.8.2020. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006614247.html. Viitattu 10.9.2020.

Preston, E. (2020) During Coronavirus Lockdowns, Some Doctors Wondered: Where Are the Preemies? New York Times 19.7.2020. https://www.nytimes.com/2020/07/19/health/coronavirus-premature-birth.html. Viitattu 10.9.2020.

Sirén, A. (2020) Synnyttäjän puoliso ei enää pääse katsomaan vauvaansa osastolle – Uudet tiukat säännöt astuvat voimaan maanantaina. YLE Uutiset 4.4.2020. https://yle.fi/uutiset/3-11292565. Viitattu 10.9.2020.

Vuorela, A. (2016) Laaja tutkimus meneillään – äidin stressi raskausaikana vaikuttaa lapsen aivoihin. YLE Uutiset 4.5.2016. https://yle.fi/uutiset/3-8860422. Viitattu 10.9.2020.

Tietoja Oona Piipponen

I am a doctoral student in Education with the University of Eastern Finland. I have also worked as a primary teacher at an international school in Finland. My research interests lie in intercultural education, Storycrafting, and studies on the child perspective. Olen väitöskirjatutkija Itä-Suomen Yliopistossa ja entinen luokanopettaja kansainvälisessä koulussa Suomessa. Tutkimusintresseihini kuuluvat kulttuurienväliset kohtaamiset, sadutus- ja lapsinäkökulmainen tutkimus.
Kategoria(t): Hyvinvointi, Ikä, Kokemus, Lapsuus, Perhe, Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s