Lapsen oikeus kielen kuntoutukseen

Vierasbloggaajana Sirpa Tarvainen

Onni rakentaa hiekkalinnaa esikoulun pihalla kavereidensa kanssa. Usein yhteisleikit sujuvat hyvin. Välillä Onnia kuitenkin harmittaa, kun hän ei ymmärrä kaikkea mitä kaverit leikeissään puhuvat. Tällöin Onni purkaa harmitustaan fyysisesti tönien. Vanhemmat ja varhaiskasvatuksen opettaja ovat huolissaan pojan kaverisuhteista, koska muut eivät enää yhtä mieluusti leiki Onniin kanssa. Onni on myös alkanut puhua itsestään kielteiseen sävyyn huomatessaan kavereiden vastentahtoisuuden.

Photo by Markus Spiske on Unsplash.

Onnilla on kehityksellinen kielihäiriö. Se ilmenee vaikeuksina puheen tuotossa, ymmärtämisessä ja kielen käytössä. Vaikeuksille ei ole selkeää syytä. Kehityksellisen kielihäiriön yleisyys on n. 7–19 %. Se on moninkertaisesti yleisempi kuin autismi, mutta erittäin heikosti tunnettu. Tämä vaikeuttaa häiriön tunnistamista, tuen saantia ja niiden ihmisten ymmärtämistä, joilla on kielihäiriö.

Kehityksellinen kielihäiriö aiheuttaa vaikeuksia lapsen oppimiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja elämässä pärjäämiseen. Tyypillisesti kehittyneisiin verrattuna riski lukivaikeuteen, matalaan koulutustasoon ja työttömyyteen on kohonnut. Kielelliset vaikeudet vaikuttavat ystävyyssuhteisiin ja parisuhteen muodostamiseen. Kielihäiriödiagnoosin saaneilla on vähemmän ystäviä, ystävyyssuhteet ovat löyhempiä ja yksin eläminen yleisempää kuin tyypillisesti kehittyneillä. Lapsena kielihäiriödiagnoosin saaneet asuvat nuorena aikuisena tyypillisesti kehittyneitä todennäköisemmin kotona. Riski mielenterveyden häiriöihin, kuten masennukseen ja ahdistukseen, on kohonnut. He ovat myös todennäköisemmin työkyvyttömyyseläkkeellä. Kielihäiriöisillä nuorilla on kohonnut riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Myös riski ajautua rikolliselle polulle on kasvanut.

On aivan ilmeistä, että lapset, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, tarvitsevat kuntoutusta. Terapiassa lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja hänen taitonsa vahvistuvat. Aktiivinen toimijuus lisää osallisuuden kokemusta ja lapsen uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Pitkäjänteisellä puheterapiakuntoutuksella, johon osallistuu ammattilaisten lisäksi perhe ja muu lähiympäristö, onkin mahdollista saada merkittävä muutos aikaa lapsen taidoissa ja tulevaisuudennäkymissä.

Kommunikointi on ihmisoikeus. Jokaisella lapsella on oikeus kieleen ja tarvitsemaansa kielelliseen tukeen. Puheterapia kuuluu hoitotakuun piiriin. Hoitoon on päästävä kolmen kuukauden sisällä. Asiaa valvoo Aluehallintovirasto.

Tuen tarjoaminen kielihäiriöisille lapsille on yhteiskunnan kannalta järkevää. Kielelliset vaikeudet aiheuttavat sekundaarisia ongelmia, jotka pahimmillaan johtavat syrjäytymiseen. Iso-Britanniassa yhden syrjäytyneen nuoren koko elämän aikaiset kulut yhteiskunnalle ovat korkeimmillaan yli kaksi miljoonaa puntaa. Varhain aloitetulla pitkäjänteisellä kuntoutuksella on siis mahdollista luoda merkittäviä taloudellisia säästöjä.

Tärkein muutos on kuitenkin mahdollista saada aikaa yksilön elämässä ja hänen lähipiirissään. Kuntoutuksessa lapsi, läheisensä ja ammattilaiset voivat yhteisellä toiminnallaan merkittävästi parantaa lapsen tulevaisuudennäkymiä. Vahvasta tuesta ja osallisuuden kokemuksesta johtuen Onnin elämänpolku ei johda hiekkalinnaleikeistä linnaan, vaan koulutuksen kautta haluamaansa ammattiin.

Perjantaina 16.10.2020 vietetään kansainvälistä kehityksellisen kielihäiriön tietoisuuspäivää. Voit lukea asiasta lisää sivuilta https://radld.org/.

Sirpa Tarvainen

Laillistettu puheterapeutti

Suomen Puheterapeuttiliiton puheenjohtaja

Väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

sirpa.tarvainen@helsinki.fi

Lähteet:

Arkkila, E., Räsänen, P., Roine, R. P., & Vilkman, E. (2008). Specific language impairment in childhood is associated with impaired mental and social well-being in adulthood. Logopedics Phoniatrics Vocology, 33(4), 179–189. https://doi.org/10.1080/14015430802088289

Bishop, D. V. M., Snowling, M. J., Thompson, P. A., Greenhalgh, T., & and the CATALISE-2 consortium. (2017). Phase 2 of CATALISE: A multinational and multidisciplinary Delphi consensus study of problems with language development: Terminology. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 58(10), 1068–1080.

Botting, N., Toseeb, U., Pickles, A., Durkin, K., & Conti-Ramsden, G. (2016). Depression and Anxiety Change from Adolescence to Adulthood in Individuals with and without Language Impairment. PLOS ONE, 11(7), e0156678. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0156678

Brownlie, E. B., Graham, E., Bao, L., Koyama, E., & Beitchman, J. H. (2017). Language disorder and retrospectively reported sexual abuse of girls: Severity and disclosure. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 58(10), 1114–1121. https://doi.org/10.1111/jcpp.12723

Bryan, K., Freer, J., & Furlong, C. (2007). Language and communication difficulties in juvenile offenders. International Journal of Language & Communication Disorders, 42(5), 505–520. https://doi.org/10.1080/13682820601053977

Clegg, J., Hollis, C., Mawhood, L., & Rutter, M. (2005). Developmental language disorders—A follow-up in later adult life. Cognitive, language and psychosocial outcomes. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 46(2), 128–149. https://doi.org/10.1111/j.1469-7610.2004.00342.x

Coles, B., Godfrey, C., Keung, A., Parrott, S., & Bradshaw, J. (2010). Estimating the life-time cost of NEET: 16-18 year olds not in Education, Employment or Training. The University of York.

Durkin, K., & Conti-Ramsden, G. (2007). Language, Social Behavior, and the Quality of Friendships in Adolescents With and Without a History of Specific Language Impairment. Child Development, 78(5), 1441–1457. https://doi.org/10.1111/j.1467-8624.2007.01076.x

McKean, C., Reilly, S., Bavin, E. L., Bretherton, L., Cini, E., Conway, L., Cook, F., Eadie, P., Prior, M., Wake, M., & Mensah, F. (2017). Language Outcomes at 7 Years: Early Predictors and Co-Occurring Difficulties. Pediatrics, 139(3), e20161684. https://doi.org/10.1542/peds.2016-1684

Snow, P. C., Woodward, M., Mathis, M., & Powell, M. B. (2016). Language functioning, mental health and alexithymia in incarcerated young offenders. International Journal of Speech-Language Pathology, 18(1), 20–31. https://doi.org/10.3109/17549507.2015.1081291

Tomblin, J. B., Records, N. L., Buckwalter, P., Zhang, X., Smith, E., & O’Brien, M. (1997). Prevalence of Specific Language Impairment in Kindergarten Children. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 40(6), 1245–1260. https://doi.org/10.1044/jslhr.4006.1245

Tietoja Oona Piipponen

I am a doctoral student in Education with the University of Eastern Finland. I have also worked as a primary teacher at an international school in Finland. My research interests lie in intercultural education, Storycrafting, and studies on the child perspective. Olen väitöskirjatutkija Itä-Suomen Yliopistossa ja entinen luokanopettaja kansainvälisessä koulussa Suomessa. Tutkimusintresseihini kuuluvat kulttuurienväliset kohtaamiset, sadutus- ja lapsinäkökulmainen tutkimus.
Kategoria(t): Hyvinvointi, Lapsen oikeudet, Toimijuus ja osallisuus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s