Arvokkaat hetket

Kuva: Anna Kolosyuk /Unsplash

Tänä syksynä lapseni koulun siirryttyä väliaikaisiin tiloihin olen aloittanut aamut saattamalla hänet kouluun. Nämä aamuiset happihyppelyt ovat olleet meille molemmille merkityksellisiä: Lapselle konkreettinen ilo on ollut croissantin saaminen matkan varrella olevasta leipomosta ja itselleni puolestaan kahdenkeskiset keskustelut lapsen kanssa sekä liikkuminen ulkona vastapainona etätyöskentelylle. Hiljattain mietin, mikä näitä aamuisia keskusteluja yhdistää, ja oivalsin, että olemme pohtineet muun muassa ihmissuhteisiin, terveyteen, koulutukseen, luovuuteen, talouteen ja katsomuksiin liittyviä arvoja. Arvokeskustelumme ovat olleet välillä hyvinkin erimielisiä ja kiihkeitä, kun molemmilla on oikeudenmukaisuudesta omat näkemyksensä. Lapsen mielipiteiden ja näkemyksien erilaisuus on kuitenkin antanut itselleni uusia näkökulmia ja haastanut minua pohtimaan ylipäänsä arvojani omassa elämässäni eri osa-alueilla. 

Omassa tutkimuksessani (Lastikka 2019), jossa olen tutkinut eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja heidän huoltajiensa kokemuksia osallisuudesta ja inkluusiosta varhaiskasvatuksessa, välittäminen nousi keskeiseksi huoltajien osallisuuden kokemuksissa (myös Paavola 2017; Souto-Manning & Swick 2006; Swick 2007). Heidän mielestään varhaiskasvatuksen henkilöstön välittäminen näkyi esimerkiksi ystävällisyytenä, kannustamisena, auttamisena ja kunnioituksena sekä perheiden osaamisen ja vahvuuksien esilletuomisena. Tämä välittävä asenne ja siihen liittyvä toiminta koettiin erittäin voimaannuttavana, mikä vaikutti vanhempien itsetuntoon ja elämänlaatuun ja sitä kautta myös lasten hyvinvointiin. 

Tänä syksynä olen päässyt kouluttamaan varhaiskasvatuksen henkilöstöä, ja näissä koulutuksissa olen pyrkinyt herättelemään ammattilaisia pohtimaan omia, työyhteisön ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (OPH 2018) arvoja, kuten osallisuutta, moninaisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Myös kiireettömyys, pysähtyminen, kuunteleminen, koskettaminen ja välittäminen ovat nousseet tärkeiksi, kun on tutkittu varhaiskasvatuksen henkilöstön kokemia tärkeitä arvoja (Arvo-Kas-hanke; Johansson ym. 2018). Yleensä jokainen varhaiskasvatuksessa työskentelevä kokee tekevänsä merkityksellistä työtä ja haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin näiden arvojen mukaan, mutta kokee paljon arvoristiriitoja, kun joutuu tekemään työtä arvojensa vastaisesti esimerkiksi kiireessä ilman, että ehtii pysähtyä tarpeeksi kuuntelemaan lasta tai huoltajia. 

Tässä ajassa, jossa usein tuntuukin korostuvan kiire, taloudellinen hyöty, yksilöllisyys ja omiin oikeuksiin vetoaminen, tulisi tietoisesti rakentaa välittämisen kulttuuria ja yhteisöllisyyttä. Tätä kautta kyky katsoa asioita toisen näkökulmasta ja yhteiseen dialogiin heittäytyminen (mm. Buber 1995) mahdollistuisivat paremmin. 

Lapsi: On todella väärin, että mun luokkalainen vaatii äidiltään iphone 11+ -puhelinta. Ei kukaan saa vaatia vanhemmiltaan niin kallista. Ja varsinkin, kun oli itse tiputtanut puhelimen veteen. 

Minä: Mitä asioita sitten saa vaatia? Tänä aamuna vaadit monia asioita, esimerkiksi, että tuon sulle vaatteet ja lähden saattamaan kouluun, vaikka mulla olisi ollut kiire saada yksi työjuttu valmiiksi. 

Lapsi: Mitä? Haloo! Se on rakkautta! Puhelimen ostaminen ei ole. Se on vain tavaraa, ei rakkautta. 

Mitkä arvot ovat sinulle tärkeitä? Miten ne näkyvät tutkimuksessasi, työssäsi tai muussa elämässäsi? 

KL, VO Anna-Leena Lastikka

Lähteet:  

ArvoKas­-hanke. (2013−2016). Values education in Nordic preschools: Basis of education for tomorrow. Tutkimushankkeessa tutkittiin arvokasvatusta Tanskassa, Suomessa, Islannissa, Norjassa ja Ruotsissa. Hankkeen tavoitteena on ollut syventää ymmärrystä arvojen edistämisestä pohjoismaisissa esikouluissa teoreettisella, metodologisella ja empiirisellä tasolla. 

Buber, M. (1995). Minä ja Sinä. Helsinki, Juva: WSOY. 

Johansson, E., Emilson, A. & Puroila, A-M. (2018). (toim.). Values Education in Early Childhood Settings: Concepts, Approaches and Practices. Vol. 23. Springer.  

Lastikka, A-L. (2019). Culturally and linguistically diverse children’s and families’ experiences of participation and inclusion in Finnish early childhood education and care. Lisensiaatin tutkimus. Helsingin yliopisto. 

OPH (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet.

Paavola, H. (2017). Included or not? Factors related to successful preschool education in multicultural preschools from parents perspective. Teoksessa A. Hellman & K. Lauritsen (toim.), Nordic perspectives on diversity and social justice in early childhood education (s. 151–172). Cambridge: Cambridge Scholars Publishing. 

Souto­Manning, M., & Swick, K. J. (2006). Teachers’ beliefs about parent and family involvement: rethinking our family involvement paradigm. Early Childhood Education Journal, 34(2), 187−193. 

Swick, K. J. (2007). Empower foster parents toward caring relations with children. Early Childhood Education Journal, 34(6), 393–398.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s