Kenen tarinoita kerromme?

Lapsuudessani muistan, miten suuren vaikutuksen Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin kootut kertomukset minuun teki. Aihe olikin kuusivuotiaalle mitä hykerryttävin: Mitäpä jos voisin muuttaa ihan omaan taloon ja tehdä mitä haluan? Vaikka tämä saattoi olla yksi syy kirjan suosioon, uskon että osaltaan samastuin myös kirjan päähenkilöihin. Mutta tarjoavatko lastenkirjat ja niiden kertomukset kaikille lapsille samaistumisen mahdollisuuksia? Aiemmissa tutkimuksissa esimerkiksi pojat ovat päähenkilöinä edustettuina tyttöjä useimmin ja tytöille on jäänyt herkemmin sivuosan rooli (McCabe ym., 2011). Vaikka viime vuosina tähän on kiinnitetty ehkä aiempaa enemmän huomiota, on mielenkiintoinen kysymys, millaisia tarinoita lapset varhaisina vuosinaan kuulevat.

Kertomukset ovat ihmiselle ominainen tapa tehdä ymmärrettäväksi todellisuutta ja hahmottaa elämää (Bennett, 2008; Riessman, 2008). Varhaiskasvatuksessa lastenkirjallisuudella, kertomuksilla ja tarinoilla on perinteisesti ollut tärkeä rooli. Nämä tarinat muovaavat todellisuutta ja toimivat esimerkkinä sille, mitä pidämme mahdollisena, sillä kirjat ja lukeminen vaikuttavat osaltaan lasten maailmankuvan ja identiteetin rakentumiseen. Toisaalta lastenkirjat kuvaavat sitä yhteiskuntaa, jossa lapset elävät. Olisikin syytä pohtia, millaista kuvaa nämä tarinat yhteiskunnasta antavat. (Pesonen, 2013.)

Taannoin kävimme keskustelua päiväkotimme kirjavarannoista ja siitä, millaisia tarinoita meillä kerrotaan. Jos kirjahyllystä poistaa kaikki kirjat, joissa päähenkilön voi olettaa pojaksi, montako kirjaa jäljelle jää? Entä löytyykö kuvakirjoista tummaihoisia päähenkilöitä? Onko tarinoiden päähenkilöinä ujoja tai hiljaisia poikia? Pääsevätkö tytöt toiminnan rooliin? Vaikka myös lapset vierailevat kirjastossa ja valitsevat itse kirjoja, on aikuisilla edelleen suuri rooli siinä, millaisia tarinoita lapset kuulevat (myös McCabe ym., 2011). Toisaalta aikuisen rooli ei rajoitu ainoastaan mahdollistan rooliin – lastenkirjallisuus on suurilta osin aikuisten lapsille tuottamaa. Ehkäpä varhaiskasvatuksessa voitaisiin ottaa enemmän myös lapset näiden tarinoiden kertojiksi.

Antonina Peltola

Varhaiskasvatuksen opettaja, KM

antonina.peltola@helsinki.fi

Lähteet ja luettavaa:

Bennett, L. (2008). Narrative Methods and Children: Theoretical Explanations and Practice Issues. Journal of Child and Adolescent Psychiatric Nursing, 21(1), 13–23

Kurenniemi, M. (2013) Onnelin ja Annelin kootut kertomukset. Helsinki: WSOY, 5. painos

McCabe, J., Fairchild, E., Grauerholz, L., Pescosolido, A. M. & Tope, D. (2011) “GENDER IN TWENTIETH-CENTURY CHILDREN’S BOOKS: Patterns of Disparity in Titles and Central Characters.” Gender & society 25:2, 197–226.

Pesonen, J. (2013). Xing, Sikuriina sekä Tatu ja Patu. Monimuotoinen monikulttuurisuus 2000-luvun lastenkirjoissa. Teoksessa A. Rastas (toim.) Kaikille lapsille: Lastenkirjallisuus liikkuvassa, monikulttuurisessa maailmassa (s. 62-82). Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Riessman, C. K. (2008). Narrative methods for the human sciences. Thousand Oaks, California: SAGE Publications, Inc.

Tasa-arvioinenvarhaiskasvatus.fi

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kenen tarinoita kerromme?

  1. johannaolli sanoo:

    Kiitos Antonina, kun nostit esiin tärkeän aiheen! Itselleni oli keski-ikäisenä järkyttävää havaita, millaista naiskuvaa olen nuorena kirjoista itseeni imenyt. Ja kauan on kestänyt pyristellä siitä irti – ja vieläkin se joskus kiskoo mukaansa…

    Jos haluatte päiväkotinne hyllyyn myös kirjoja, joissa päähenkilöinä on jotain sairautta sairastava tai muuten erityiseksi määritelty lapsi, muutamia vinkkejä hankintoihin löytyy Lastenneurologian hoitajat ry:n tietopankin vammaisuus-sivun alalaidasta (https://lastenneurologianhoitajat.yhdistysavain.fi/tietopankki/vammaisuus/) ja Lasten asialla -lehden lastenkirjavinkeistä: https://lastenneurologianhoitajat.yhdistysavain.fi/lasten-asialla-lehti/lukuvinkkeja/lasten-kirjat/

    Tykkää

    • antoninapeltola sanoo:

      Hei Johanna,
      Kiitos kommentista, olen samaa mieltä! Onneksi tässä on tapahtunut muutosta ja viime vuosina on ilmestynyt todella hyviä, varsinkin suomalaisia lastenkirjoja, joissa on selvästi kiinnitetty huomiota henkilöhahmojen moninaisuuteen sekä päähenkilön ominaisuuksiin. On erittäin merkityksellistä millaisia kirjoja varhaiskasvatuksessa luetaan, ja että kaikki lapset löytäisivät näistä tarinoista samaistumisen kohteita.
      Hyviä lukuvinkkejä, täytyy katsastaa nämä!

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s