Lapsuus määrittyy moninaisten arvojen kautta

Sulje silmäsi ja ajattele lapsuutta ja lasta sen keskellä. Millainen lapsi mielikuvissasi on? Mitä hän tekee ja miten hän toimii? Millaisena näet hänet nyt? Entä tulevaisuudessa? Tämä on harjoitus, jota on teetetty ulkomailla koulutettaessa varhaiskasvatuksen opettajia. Harjoitus on tärkeä, sillä eri maissa ja maanosissa lapsuus ja lapsena oleminen käsitetään moninaisten kulttuuristen traditioiden, arvojen ja käsitysten kautta. Varhaiskasvatuksen opettajien lapsikäsitys vaikuttaa siihen, miten he toteuttavat opetussuunnitelmaa ja varhaiskasvatusta työssään. Brasialaiset opettajat piirsivät kuvia lapsista pieninä, haavoittuvina ja suojelun kohteina. Suomessa kuvatut varhaiskasvatusvideot, joissa lapsiryhmä vietiin metsään tai lapset kiipeilivät liukumäessä, aiheuttivat kauhun huudahduksia: Lapsia on suojeltava kolhuilta! Vietnamissa taas opettajat piirsivät pienet lapset pöydän ja kirjojen ääreen kynä kädessään, katse alas luotuna. Lapsen tehtävä on oppia ja olla nöyrä. Kun heitä pyydettiin piirtämään kuvaan ajatuskupla siitä, mistä lapsi unelmoi, syntyi vaivaantunut hiljaisuus. Unelmointi ei kuulu lapsuuteen. 

Lapsikäsitys on yksi varhaiskasvatuksen peruskäsitteistä. Lapsikäsityksen sijaan voidaan myös käyttää muita ilmaisuja, kuten lapsikuva, käsitys lapsista ja käsitys lapsuudesta (Kangas, Lastikka & Karlsson, 2021). Kasvatuksen ja koulutuksen instituutioissa toiminnan arvot ja periaatteet on määritelty opetussuunnitelmissa ja lainsäädännössä, mikä tarkoittaa, että henkilöstön tulee sekä sisäistää arvoperusta että sitoutua siihen, sillä ne vaikuttavat yhteisön lapsikäsitykseen (Alila & Ukkonen-Mikkola, 2018). Ja sekään ei riitä: Sisäistämisen ja sitoutumisen lisäksi tarvitaan pohdintaa ja suunnitelma, miten arvot ja lapsikäsitys näkyvät pedagogiikassa ja sen kehittämisessä (ks. myös Weckström ym., 2020) sekä päivittäisissä kohtaamisissa lasten kanssa. Yksinkertaista tai helppoa se ei ole, sillä lapsikäsitystä ei voida määrätä toimeksiantona toteutettavaksi, vaan se syntyy henkilökohtaisen tiedostamisprosessin tuloksena keskustellen ja analysoiden (Pulkkinen, 2018). Lapsikäsitys heijastelee myös meidän jokaisen omaa henkilökohtaista lapsuutta ja sitä, minkälaisena meitä on kohdeltu lapsena, mikä tekee prosessista entistä mielenkiintoisemman.   

Kuva: Jelleke Vanooteghem /Unsplash

Suomessa varhaiskasvatuksen lapsikäsitys perustuu ymmärrykseen leikkivästä, uteliaasta ja aktiivisesta lapsesta, joka alusta asti vaikuttaa ympäristöönsä ja yhteisön toimintakulttuuriin yhdessä muiden lasten ja henkilöstön kanssa (Kangas, Lastikka & Karlsson, 2021). Tähän vallitsevaan lapsikäsitykseen vaikuttavat myös arvot, joita ovat mm. sosiaalinen oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, moninaisuus, osallisuus, lapsuuden ainutlaatuisuus ja inkluusio. Näiden arvojen tarkastelu sekä reflektointi niin yksilöllisellä tasolla kuin varhaiskasvatuksen työyhteisöissä ja laajemmin yhteiskunnallisella tasolla on keskeistä, jotta niiden merkitys päivittäisissä kohtaamisissamme lasten kanssa tulee näkyväksi ja tiedostetuksi. 

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus lapsikäsityksessä tarkoittaa ihmisoikeudet tiedostavaa ja jokaisen lapsen ihmisarvoa kunnioittavaa kasvatusta, jossa tarkastellaan ja mahdollistetaan lasta kohtaan toteutuvaa ja lapsen itse toteuttamaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Esille nostetaan jokaisen lapsen taidot, tiedot ja resurssit siten, että jokaisella lapsella on mahdollisuus yltää parhaimpaansa.

Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen lapsikäsitys tarkoittaa sitä, että jokainen lapsi kohdataan yksilönä, ainutlaatuisena ja arvokkaana riippumatta sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta lapseen liittyvästä syystä (ks. myös Yhdenvertaisuus.fi). 

Moninaisuus lapsikäsityksessä ilmenee ymmärryksenä siitä, että jokainen lapsi on erilainen ja että lapsuus toteutuu yksilöllisenä ja erilaisena kokemuksena, mutta jokainen on samanarvoinen ja ainutlaatuinen. Jokaiselle lapselle tulisi välittyä tunne siitä, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin hän on. 

Osallisuus lapsikäsityksessä tarkoittaa sitä, että lapsi nähdään osaavana ja pystyvänä toimijana sekä oman elämänsä asiantuntijana. Lapsella on kyky ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa. Lapselle on myös tärkeää kokea iloa yhteisöön kuulumisesta hänelle ominaisella tavallaan. 

Lapsuuden ainutlaatuisuus lapsikäsityksessä tarkoittaa, että lapsuus on itseisarvo ja nähdään itsessään tärkeänä elämänvaiheena. Ainutlaatuisuus tarkoittaa jokaisen lapsen oikeutta tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä (ks. myös Opetushallitus, 2018). 

Inkluusio lapsikäsityksessä lapsi nähdään kokonaisvaltaisesti eikä häntä erotella esimerkiksi tietyn ominaisuuden, kuten vamman tai kehitysviivästymän perusteella (Booth ym., 2006), vaan moninaisuus ja erilaisuus nähdään voimavaroina. Jokaisella lapsella ajatellaan olevan tarve yhteenkuuluvuuden tunteeseen. 

Suomalaisen varhaiskasvatuksen lapsikäsitystä ohjaa myös voimakkaasti ajatus leikkivästä lapsesta. Leikkiminen ja leikki nähdään meillä merkityksellisenä ja tärkeänä lapsuuteen kuuluvaksi ilmiöksi, joka vaikuttaa positiivisesti lasten kehitykseen, oppimiseen ja sosiaalisiin taitoihin, mutta ennen kaikkea hyvinvointiin, terveeseen minäkäsitykseen sekä itsetuntoon (Kangas ym., 2019). Suomessa leikillä on näin ollen itseisarvo, kun taas vietnamilaisessa varhaiskasvatuskulttuurissa lapsen taidot ja akateeminen opiskelu ovat tärkeämpiä. Brasilialaisessa varhaiskasvatuksessa puolestaan leikkimisen ymmärretään kuuluvan lapsuuteen, mutta turvallisuusnäkökulmat ja lasten suojeleminen kolhuilta ja kaatumisilta ovat vanhemmille ja opettajille tärkeämpiä kuin vapaan mielikuvitusleikin mahdollistaminen. Näin ollen arvot näyttäytyvät erilaisina riippuen kulloinkin vallitsevista yhteiskunnallisista arvoista, lainsäädännöstä ja opetussuunnitelmista. 

Suomessa varhaiskasvatuksen arvot ja lapsikäsitys ovat olleet varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksessa keskiössä jo vuosikymmeniä. Haastamme nyt sinut kirjoittamaan oman kasvatuskäsityksesi (tai päivittämään jo olemassa olevan). Mieti, millainen mielikuva lapsesta ja lapsuudesta sinulla on. Millaisena näet lapsen tänään? Entä tulevaisuudessa? Voit piirtää tai tehdä miellekartan lapsesta ja lapseen vaikuttavista asioista. Pysähdy katsomaan kuvaasi: Millaisia arvoja lapsikäsityksesssäsi on piilossa? Entä näkyvillä? Voitko laajentaa käsitystäsi lapsesta niin, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, osallisuus, moninaisuus, lapsuuden ainutlaatuisuus ja inkluusio ovat kuvassa läsnä. Mieti, mitkä arvoista ovat haastavia yhdistää omaan käsitykseesi lapsesta ja lapsuudesta. Entä mitkä ovat lapsikäsityksesi vahvuuksia?

Anna-Leena Lastikka ja vierasbloggaaja Jonna Kangas

LÄHTEET:

Alila, K. & Ukkonen-Mikkola, T. (2018). Varhaiskasvatuksen pedagogiikka – meta-analyysista teoreettiseen käsitteen määrittelyyn. Kasvatus, 49(1), 75–81.

Booth, T., Ainscow, M. & Kingston, D. (2006). Index for inclusion. Developing play learning and participation in early years and childcare. Centre for studies on inclusive education. https://www.eenet.org.uk/resources/docs/Index%20EY%20English.pdf

Kangas, J., Lastikka, A-L. & Karlsson, L. (2021). Voimauttava varhaiskasvatus: Leikkivä, osallinen ja hyvinvoiva lapsi. Otava. https://oppimisenpalvelut.otava.fi/tuotteet/esiopetus/voimauttava-varhaiskasvatus-leikkiva-osallinen-ja-hyvinvoiva-lapsi/

Kangas, J., Harju-Luukkainen, H., Brotherus, A., Gearon, L., & Kuusisto, A. (2020). Outlining Play and Playful Learning in Finland and Brazil: A Content Analysis of Early Childhood Education Policy Documents. Contemporary Issues in Early Childhood, [1463949120966104].

Kangas, J., Harju-Luukkainen, H., Brotherus, A., Kuusisto, A., & Gearon, L. (2019). Playing to Learn in Finland: Early childhood Curricular and Operational Context. Teoksessa: S. Garvis, & S. Phillipson (toim.), Policification of Early Childhood Education and Care: Early Childhood Education in the 21st Century Volume III (ss. 71-85). (Evolving Families). Routledge.

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 

Pulkkinen, L. (toim.) (2018). Kohti yhteistä lapsikäsitystä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 12:2018. Helsinki: Juvenes Print − Suomen Yliopistopaino Oy.

Yhdenvertaisuus.fi -­www-­sivusto. (2020). https://yhdenvertaisuus.fi/etusivuWeckström, E., Karlsson, L., Pöllänen, S. & Lastikka, A-­L. (2020). Creating a culture of participation: Early childhood education and care educators in the face of change. Children & Society. https://doi.org/10.1111/chso.12414

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s