Vanhemmuuden lapsistrategia

Ote tutkimuspäiväkirjasta 29.1.2021: Löydä mielenkiintoinen väitöstilaisuus hyvissä ajoin. (Korona-aika on ollut kotiäidille mahtavaa aikaa, sillä lähes kaikki tilaisuudet järjestetään etänä. On vaivattomampaa osallistua tapahtumiin omalta kotisohvalta kuin raahautua paikalle pienen vauvan kanssa.) Kirjoita päivämäärä ylös ja järjestä vapaata aikaa. Valmistaudu hyvin: syötä lapsi, vaihda vaippa, keitä kahvit, valmista välipala ja nukuta lapsi kantoliinaan. Huomaa viisi minuuttia ennen väitöstilaisuuden alkua, että tilaisuus oli eilen. Hyvä yritys.

Lapsen syntymä mullistaa vanhempien elämän pyörittämällä sen päälaelleen. Kaikki, mikä on ollut tuttua ja turvallista, muuttuu uudeksi ja epävarmaksi. Esikoisemme syntyi marraskuussa 2020, jolloin synnyin myös itse vanhemmaksi. Ennen lapsemme syntymää, laadin strategian, miten sulauttaa uusi perheenjäsen elämäämme. Jatkaisin väitöskirjani ensimmäisen artikkelin työstöä ja suorittaisin opintoihin liittyviä kursseja. Ajattelin, että äitiysvapaalla voisin tehdä opintoja jopa enemmän kuin työn ohessa. Toisin kävi. Ensimmäiset kuukaudet eivät ole menneet tekemäni strategian mukaisesti. Strategia on vaatinut hiomista.

Suomen kansallinen lapsistrategia julkaistiin 23.2.2021. Lapsistrategian yhtenä tehtävänä on ottaa lapset huomioon kaikessa toiminnassa. Tämä on myös toimiva lähtökohta vanhemmuudelle. Alkuperäinen strategiani oli hyvin aikuislähtöinen. Suunnittelin, miten pystyisimme jatkamaan elämäämme lähes samanlaisena kuin aikaisemmin. Lapsi kuitenkin muutti strategian pohjan vaihtaen aikuisnäkökulman lapsinäkökulmaiseksi. Ymmärsin lapsen syntymän jälkeen, ettei ollut mielekästä yhdistää lapsetonta elämää lapselliseen, vaan oli aloitettava uuden elämänrytmin rakentaminen. Lapsen hyvinvointi tulee ensimmäisenä ja hän määrää arjen raamit. Opintoni etenevät, kun lapsi ja tilanne sen sallivat. Aivan kuten lapsistrategia linjaa.

Vaikka opintoni eivät ole edenneet alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti, ovat ne silti kulkeneet mukana. Tutkimuksen parissa vietetyt hetket saattavat olla lyhyitä, kuten yösyöttöjen yhteydessä mieltä askarruttavat artikkelin tutkimuskysymykset. Olen myös osallistunut tutkimusryhmäni seminaareihin ja joulukuussa, lapsemme ollessa kuusi viikkoinen, Kasvatustieteen päiville. Pidin esityksen siitä, miten tarkastella lapsinäkökulmaisuutta kirjallisuuskatsauksessa. Osallistuminen vaati hyvää valmistautumista: esityksen valmistaminen, aikataulun suunnittelu ja vauvan hoidon järjestäminen. Vaikka osallistuminen vaati paljon voimavaroja ja etukäteissuunnittelua, oli se kuitenkin positiivinen kokemus.

Olen viime kuukausina opetellut ja oppinut vanhemmuuden lapsistrategiaa ja miten yhdistää vauvanhoito sekä opinnot yhteen. Osaan kirjoittaa abstraktia vasemmalla kädellä samalla kun imetän vauvaa oikealla. Osaan heiluttaa rytmikkäästi jalalla vaunuja ja kirjoittaa blogikirjoitusta (kuten juuri tällä hetkellä). Pystyn osallistumaan etäseminaariin ulkona työntäen vaunuja lumisia teitä pitkin, kun vauva ei nukkunutkaan ”normaaleja” päiväunia paikallaan olevissa vaunuissa. Olen myös oppinut, että työskentely kannattaa aloittaa heti eikä kohta, sillä koskaan ei tiedä kauanko päiväunet kestävät. Kaikkein paras opetukseni tähän mennessä kuitenkin on: Valmistaudu ennalta mahdollisimman hyvin huomataksesi, ettei valmistautumisesta ollut mitään apua. Kuten alun tutkimuspäiväkirjan otteessa kävi. Tämäkin kuuluu asiaan.

Tässä blogikirjoituksessa ovat kyseessä omat kokemukseni ja on sanomattakin selvää, että jokainen kokee vanhemmuuden omalla tavallaan. Meidän lapsemme on vielä pieni, täyttäen pian neljä kuukautta. Itse uskon, että mitä vanhemmaksi lapsemme kasvaa, sitä helpompaa opintojen yhdistäminen lapsiarkeen on. Voin ehkä alkaa kaivaa artikkeliani pöytälaatikosta.

Vaikka pienen vauvan arki ja tohtoriopinnot eivät ole menneet kuten kuvittelin, olen silti tyytyväinen. Vauva-aika on ainutkertaista ja haluan nauttia siitä. Nautin kuitenkin myös opiskelusta, jota ei onneksi tarvitse unohtaa. Lapsistrategiasta on tullut elämäämme ohjaava strategia ja muu elämämme rakentuu sen ympärille. Vaikka sahanpuruisia päiviä on ollut enemmän, myös kirkkaitakin hetkiä löytyy. Väitöskirjani etenee lapsen ehdoilla.

Päiväunet näyttävät päättyneen, joten lähden jatkamaan vauvan kanssa touhuilua! Seuraava tutkimushetki koittaa taas pian. Mukavaa helmikuun loppua!

Satu Vasenius

Tohtorikoulutettava ja luokanopettaja, KM

Helsingin yliopisto

satu.vasenius@helsinki.fi

Kategoria(t): Kokemus, Lapsuus, Perhe Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Vanhemmuuden lapsistrategia

  1. Helena sanoo:

    Hienoa Satu. Tsemppiä!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s