Tutkija, kuinka lapsinäkökulmainen on teoreettinen viitekehyksesi?

Tutkin väitöskirjassani koululaisten kulttuurienvälisiä kohtaamisia. Tutkimuksen alusta asti olen joutunut joudun miettimään, millaisia tutkimusmenetelmiä käytän, jotta lasten näkökulmat tulisivat aineistossa esille. Lähestyessäni väitöskirjatyöni loppua, olen alkanut myös pohtia sitä, soveltuvatko kulttuurienvälisyyden tutkimuksen teoreettiset viitekehykset lapsinäkökulman tarkasteluun.

Kulttuurien kohtaamisia on tutkittu jo monta kymmentä vuotta. Tutkimusten taustalla on ollut globalisaation kehitys ja sen mukana tuoma tarve toimia yhteistyössä eri kansojen ja kulttuuristen ryhmien kanssa. Erityisesti Yhdysvaltojen asema maailmanmahtina edisti kultturienvälisen kommunikaation tutkimusta diplomatian, asevoimien ja kaupankäynnin saroilla. Toisesta maailmansodasta lähtien monien tutkimusten päämääränä oli tuottaa kulttuureista tietoa, jota voitaisiin opettaa ulkomaan komennuksille lähteville samaan tapaan kuin kielitaitoa opetetaan. Kulttuurinen osaaminen nähtiin ennen kaikkea hyödyllisenä taitona, jolla tavoiteltiin strategista etua kansainvälisissä suhteissa. Syntyi teorioita (esim. Hall, 1959; 1969), jotka määrittelivät kulttuurien eroja esimerkiksi aika- ja tilakäsitysten, loogisen ajattelun, kehonkielen ja kosketuksen kautta. (Piller, 2017)

Näistä lähtökohdista kulttuurienvälisyyden tutkimus on tietenkin laajentunut eri aloille ja kehittynyt eteenpäin (ks. Elias & Mansouri, 2020), mutta edelleen joidenkin keskeisten teorioiden (esim. Bennett, 2009; Byram, 1997) taustalta löytyy aikuisnäkökulmainen ajatus siitä, että kulttuurista osaamista ja kulttuurienvälistä kommunikaatiota harjoitellaan koulussa, koska se on hyödyllistä tulevaisuuden työelämässä, ulkomailla opiskellessa, tai esimerkiksi ulkomaan lomamatkoilla. Tällaiset tausta-ajatukset ovat johtaneet siihen, että koulussa kulttuurienvälinen osaaminen keskittyy valmentamaan lapsia aikuisten käsityksiin eri maiden kulttuuriperimästä (esim. kansalliset ruoat, juhlat, taiteet, tapakulttuuri).

Vaikka lapset ovat osa samaa kulttuurista maailmaa kuin aikuisetkin (Johanson, 2010), heillä on myös omat tapansa osallistua omissa (kulttuurisissa) yhteisöissään. Toimiessaan yhdessä toisten lasten kanssa, lapset luovat esimerkiksi omaa leikkikulttuuriaan, ja väitöskirjatutkimuksessani olen osoittanut, että kaksi lapsiryhmää loi yhteisen narratiivisen kulttuurin kertomalla toinen toisilleen tarinoita sadutusmenetelmällä (Piipponen & Karlsson, 2021). Pienestä pitäen lapset osallistuvat yhteisöjensä kulttuurien muodostamiseen ja ylläpitämiseen (Weckström et al., 2020), ja näihin kokemuksiin pitäisi myös kultturienvälisyyden opetuksen tarttua.

Liittämällä tuntemattomien ihmisten kohtaaminen tuttuihin toimintoihin lapsilla on mahdollisuus rakentaa kohtaamisesta omannäköisensä, ja tuoda siihen aikaisempia kokemuksiaan, jotka auttavat vuorovaikutuksen onnistumisessa. Lapset hakevat ja luovat yhteyttä toisiin ihmisiin esimerkiksi huumorin kautta (Piipponen & Karlsson, 2019; Stenius, Karlsson & Sivenius, 2021). Tilausta olisi siis lapsinäkökulmaiselle kulttuurienvälisyyden teorialle, joka antaisi tilaa lapsille olla lapsia myös kulttuurienvälisissä kohtaamisissaan. Tätä tavoitetta pyrin edistämään väitöstutkimuksessani.

Oona Piipponen

Väitöskirjatutkija, luokanopettaja, MA

Itä-Suomen yliopisto

oonamp (at) student.uef.fi

Twitter: @OPiipponen

Lähteet

Bennett, J. (2009). Cultivating intercultural competence. In D. K. Deardorff (Ed.), The SAGE handbook of intercultural competence (pp. 121–140). Sage.

Byram, M. (1997). Teaching and assessing intercultural communicative competence. Multilingual Matters.

Elias, A., & Mansouri, F. (2020). A systematic review of studies on interculturalism and intercultural dialogue. Journal of Intercultural Studies, 41(4), 490–523. https://doi.org/10.1080/07256868.2020.1782861.

Hall, E. T. (1959). The silent language. Fawcett.

Hall, E. T. (1969). The hidden dimension. Doubleday.

Johanson, K. (2010). Culture for or by the child? ‘Children’s culture’ and cultural policy. Poetics, 38, 386–401. https://doi.org/10.1016/j.poetic.2010.05.002

Piipponen, O., & Karlsson, L. (2019). Children encountering each other through storytelling: Promoting intercultural learning in schools. The Journal of Educational Research, 112(5), 590–603. https://doi.org/10.1080/00220671.2019.1614514.

Piipponen, O. & Karlsson, L. (2021). ‘Our stories were pretty weird too’ – Children as creators of a shared narrative culture in an intercultural story and drawing exchange. International Journal of Educational Research, 106, 1-12. https://doi.org/10.1016/j.ijer.2020.101720

Piller, I. (2011). Intercultural communication: a critical introduction. Edinburgh University Press.

Stenius, T., Karlsson, L., & Sivenius, A. (2021). Young Children’s Humour in Play and Moments of Everyday Life in ECEC Centres. Scandinavian Journal of Educational Research. https://doi.org/10.1080/00313831.2020.1869084 Weckström, E., Karlsson, L., Pöllänen, S., & Lastikka, A. (2020). Creating a culture of participation: Early childhood education and care educators in the face of change. Children & Society. https://doi.org/10.1111/chso.12414

Tietoja Oona Piipponen

I am a doctoral student in Education with the University of Eastern Finland. I have also worked as a primary teacher at an international school in Finland. My research interests lie in intercultural education, Storycrafting, and studies on the child perspective. Olen väitöskirjatutkija Itä-Suomen Yliopistossa ja entinen luokanopettaja kansainvälisessä koulussa Suomessa. Tutkimusintresseihini kuuluvat kulttuurienväliset kohtaamiset, sadutus- ja lapsinäkökulmainen tutkimus.
Kategoria(t): Globalisaatio, kohtaaminen, Kokemus, Lasten näkemykset, Toimijuus ja osallisuus, tutkimus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Tutkija, kuinka lapsinäkökulmainen on teoreettinen viitekehyksesi?

  1. johannaolli sanoo:

    Hyvää pohdintaa! Moni teoreettinen viitekehys on lähtökohtaisesti aikuisnäkökulmainen ilman että sitä edes aluksi tajuaa, koska aikuisnäkökulmaisuus on se ”normaali” joka on sisäänkirjoitettuna koko kulttuuriimme.

    Liked by 2 people

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s