”Ilo, tule luokseni. Käy istumaan. Älä minun vuokseni ujostele ollenkaan”. (Aaro Hellaakoski)
Huhtikuun päivänä kevät herättää ensimmäiset sinivuokot ruskeaan maastoon. Siniset kukkarykelmät ponnahtavat esiin iloisina ja saavat hymyilemään. Vanha koirani ottaa hyppyaskeleita, kun astumme lenkkipolulle. Auringon lämpö pakottaa ottamaan takin pois. Hymyilevä ihminen tulee vastaan. Pihalta kuuluu lasten nauru. Illalla kuuluu mustarastaan keimaileva ääni kevään viilenevässä illassa. On helppoa iloita keväästä!
Mitä näet? Näetkö viimevuotiset kuivat lehdet, kuivuneen ruohon, ei-vielä-kevään, enemmän ruskeaa kuin vihreää vai näetkö ihanat kevään toivon sinivuokot?
Ilo on voimakas mielihyvän tunne, jonka haluaa jakaa muille. Instagram ja Facebook täyttyvät sinivuokoista.
Lapset ovat sinivuokkoja. Kuuntele hetki päiväkodin portilla pihalta kuuluvia ääniä. Kikatusta, kiljumista, naurua. Lapsi tuo iloa olemisellaan, sanoillaan ja teoillaan. Mieleeni nousee viime päivien lasten tuomia sana-iloja. Pikkutyttö hipelöi mummun kaksoisleukaa: ”Minustakin tulee vanhana pehmeä.” 10-vuotias Milla sanoi, että luokkaretkeä varten myytäviä herkkuja ostavat kiltit, vanhat ja lapsiperheet. Mihin minä kuulun? Kiltteihin. 4-vuotias naapurintyttö juoksee joka päivä aidan taakse, tänään joulunpunaisessa mekossa, laittaa silmät kiinni ja koskettelee pienellä kädellään koiraa unelmoivasti: ”Tää on kalvanen.”
Nämä tuovat ilon laineet ja hymynkin.
Missä on kokousilo, työn ilo tai seminaariesitelmäilo? Luentoilo? Iloinen tiedemaailma? Oppimisen ilo? Jossain niitäkin varmaan on. Olen ollut työpaikan kokouksessa, jossa on naurettu. Olen ollut iloinen työssänikin. Positiivisen psykologian tutkimuksessa on väitetty, että ihminen on luonnostaan negatiivinen. Yhtä negatiivista vastaan tarvitaan viisi myönteistä asiaa.
Joskus aikuisten maailma näyttäytyy toisin päin. Viisi kielteistä ja yksi myönteinen. Muista silloin Aaro Hellaakosken lauseet ja kutsu ilo viereesi istumaan.
Mitä jos alkaisi ilotella?
Koronan hellittäessä: jälleennäkemisen ilo. Olet ilo silmälle!
Kiva, kun soitit! Ilo on kokonaan minun puolellani.
En saa tätä koskaan valmiiksi! Älähän nyt, kyllä tämä vielä iloksi muuttuu.
Jaetaan ilo, niin saadaan kaksinkertaisesti iloa. Mikä tuo sinulle iloa?
Tuula Stenius
Lempäälä
LUE TÄÄLTÄ, MITEN LAPSET ILOITSEVAT:
Lapsinäkökulma 
Ilo on ihmiselle elintärkeää. Jos sitä ei ole, ei jaksa mitään. Korona-aikana ilot ovat olleet vähissä, mutta onneksi eivät ihan kokonaan lopussa. Mulle yksi suuri ilonaihe on tämä lapsinäkökulmatutkijaryhmä, jonka kokoontumisissa ilo elää. Paremmin kyllä livenä kuin etänä ja kaikkein parhaiten silloin, on kunnolla aikaa olla yhdessä; konferensseissa ja kirjoitusretriiteissämme. Silloin päästään helposti ilon jakamiseen asti, kun ollaan yhdessä, puuhataan yhdessä – ja voidaan välillä heittää ihan vapaalle. Hauskimpia muistoja ovat Turun lapsuudentutkimuksen konferenssin iltajuhlat 2016 ja niiden jatkot keväisessä illassa jokirannan maisemissa, Jyväskylän lapsuudentutkimuksen konferenssin 2018 iltajatkot porukalla ja suorastaan nauruterapiaa kun porukalla opastettiin uutta tulokasta tutkijoiden maailmaan ja pääsin myös opettamaan bachatan tanssimista jonkun hotellihuoneessa. Ja kirjoitusretriittien kävelyillä on hassuteltu paljon, metsästetty pokemoneja, kiipeilty kiipeilytelineissä – voi kunpa taas pian päästäisiin livenä yhteen!!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos muistutuksesta! Viimeistään syksyllä varmaan on ilo tavata. Otetaan ilo irti!
TykkääLiked by 1 henkilö