Lapsuus – mikä se on?

Tämä tuli mieleeni eräässä keskustelussa päiväkodin johtajan kanssa. Päiväkodin arjen kiireet, resurssipula, sijaiset ja vaihtuva henkilökunta vievät arjessa kaikilta työntekijöiltä paljon aikaa ja energiaa – eikä vähiten johtajalta. Toisinaan jopa pedagogiseen keskusteluun tarkoitetut alustat hukkuvatkin keskusteluun siitä, mihin työvuoroon kukin ryhmä tarvitsee sijaisen tulevalla viikolla, kuka päiväkodin sulkee ja kuka avaa milloinkin, kuka ryhmä tarvitsee apua minäkin päivänä ja mikä on suunnitelma b jos sijaista ei syystä tai toisesta kuulukaan. Johtajakin jo huokaisi, ettei tätä keskustelua aina jaksaisi käydä. Keskustelun loppupuolella, melkein kuin ohimennen, päiväkodinjohtaja totesi, että on tätä päiväkotia kuitenkin helppo johtaa, kun kaikille työntekijöille lapset ovat se lähtökohta työlle ja siinä kaikki ovat samalla sivulla.

Jäin miettimään johtajan sanoja. Sen lisäksi että ihmiset työskentelevät päiväkodissa hyvin eri syistä ja lähtökohdista käsin, meillä kaikilla on myös oma käsityksemme lapsista ja lapsuudesta, joka vaikuttaa vuorovaikutukseemme lasten parissa, tiedostimme sitä tai emme. Mielenkiintoinen onkin Corsaron (2020) ajatus siitä, että yksittäiselle ihmiselle lapsuus on ohimenevä ajanjakso elämässä, kun taas yhteyskunnassa lapsuus on pysyvä kategoria, vaikkakin sen sisällä olijat vaihtuvat ja toki myös lapsuuden kategoria elää historian ja kulttuurin mukana.

Aina emme voi jokaisessa päivässä ja hetkessä toimia kuten toivoisimme. Mutta voiko toisinaan käydä näin, ”aikuisen arjessa” ja aikakäsityksessä huomion kiinnittyessä johonkin muuhun (esimerkiksi johtajan mainitsemaan työvuoropuheeseen), seuraavat päivät ja kuukaudet toistaan, ilman että pysähdytään omien käsitysten ja toimintatapojen äärelle. Ja voi käydäkin niin, että lapset vain vuosittain vaihtuvat tämän Lapsuus –kategorian sisällä ja huomiotta jää, että juuri näille lapsille tämä hetki on osa heidän ainoaa lapsuuttaan. Ja jos tämän ajatuksen äärelle pysähdyttäisiin useammin, muuttaisiko se varhaiskasvatuksen arkea?

Toinen kokonaan omansa, mutta myös mielenkiintoinen kysymys on, millaisessa lapsuus –kategoriassa tämän päivän lapset elävät Suomessa. Käsityksistä lapsista ja lapsuudesta keskustellaan tasaisesti myös yhteiskunnassa eri tiedotusvälineiden kautta. Viime aikoina esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoitus ”Läksyt ovat lapsille, eivät vanhemmille” (HS 13.9.2021) kirvoitti jälkikäteen keskustelua, joka linkittyi paljolti myös suomalaisten lapsikäsityksiin (mm. Suomessa lasten odotetaan pärjäävän itsekseen liian aikaisin, HS 18.9.2021) Tähän kysymykseen on mahdollista löytää jatkoa ja ajatuksia aiemmissa blogikirjoituksista täältä ja täältä missä Jonna Kangas sekä Anna-Leena Lastikka ovat pohtineet lapsuutta ja lapsikäsityksiä meillä ja muualla. 

Antonina Peltola

Varhaiskasvatuksen opettaja ja tohtorikoulutettava

Helsingin yliopisto

Lähteet ja luettavaa:

Corsaro, W. A. (2020). Big Ideas from Little People: What Research with Children Contributes to Social Psychology. Social Psychology Quarterly, 83(1), 5–25.

Läksyt ovat lapsille, eivät vanhemmille, https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008260828.html, luettu 29.9.2021

Suomessa lasten odotetaan pärjäävän itsekseen liian aikaisin, https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008266521.html, luettu 29.9.2021

Jonna Kangas. Lapsikäsitys meillä ja muualla, https://lapsinakokulma.wordpress.com/2019/05/09/lapsikasitys-meilla-ja-muualla/

Anna-Leena Lastikka ja Jonna Kangas. Lapsuus määrittyy moninaisten arvojen kautta, https://lapsinakokulma.wordpress.com/2021/02/18/lapsuus-maarittyy-moninaisten-arvojen-kautta/

Kategoria(t): Ammattikäytännöt, kohtaaminen, Kuuntelu, Lapsen oikeudet, Lapsuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Lapsuus – mikä se on?

  1. johannaolli sanoo:

    Tärkeää pohdintaa. Sillä, millainen lapis- ja lapsuuskäsitys meillä aikuisilla on, on paljonkin merkitystä siihen, miten lapsia kohtelemme, mitä pidämme tärkeänä jne. Itse pohdin tätä taannoin siitä näkökulmasta, että mitä merkitystä on sillä, painottuuko lapsikäsityksessämme hänen nykyisyytensä vai tulevaisuutensa merkitys (https://lapsinakokulma.wordpress.com/2021/05/20/beings-ja-becomings/). Lapsen ja aikuisen välistä eroa ja yhtäläisyyttä olen pohtinut vielä aiemmin täällä: https://lapsinakokulma.wordpress.com/2014/10/02/olla-lapsi-mita-se-on/

    Pitäisikin varmaan lisätä näihin yllä mainittuihin ja myös kirjotuksessasi mainitsemiisi avainsanaksi lapsikäsitys, jotta siitä aiheesta kiinnostuneet löytäisivät ne helpommin.

    Olen pyöritellyt aihetta myös omassa Lasten tähden -blogissani esimerkiksi kirjoittamalla aikuisnäkökulmaisesta ajattelustamme, jossa lapsi on aina jotain vähemmän kuin aikuinen (http://lastentahden.blogspot.com/2021/06/lapsilta-opittua.html) ja myös siteeraamalla erään opettajaopiskelijan kirjoitusta, jonka hän aloitti näin: ”Lapsuus on sairaus, jota kasvatus-nimisellä, lukuisia pakkokeinoja sisältävällä toimenpiteellä pyritään järjestelmällisesti poistamaan nuorista ihmisistä.” (http://lastentahden.blogspot.com/2013/05/lapsuus.html)

    Kiinnostava ja tärkeä aihe siis tämä, että mitä me oikein lapsista ja lapsuudesta ajattelemme, ja miten ne ajatukset ohjaavat toimintaamme!

    Liked by 1 henkilö

  2. Paluuviite: “Se lähtee niistä niin monista pienistä asioista: heittäytymisestä, tekemisestä, mahdollisuuksista”: Yhteisesti jaettu me-narratiivi varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s