“Se lähtee niistä niin monista pienistä asioista: heittäytymisestä, tekemisestä, mahdollisuuksista”: Yhteisesti jaettu me-narratiivi varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa

“Jos haluat kulkea nopeasti, kulje yksin. Jos haluat kulkea kauas, kulje yhdessä.” Tätä afrikkalaisen sananlaskun sanomaa voi soveltaa myös varhaiskasvatuksen mahdollisuuksiin, joita lapset, perheet ja henkilöstö ovat luomassa varhaiskasvatuksen yhteisöissä.

Yhtenä osallisuuden määritelmänä on osallisuuden hahmottaminen kokonaisvaltaisena yhteisöllisenä kohtaamisena (Kangas, Lastikka & Karlsson, 2021). Positiivista yhteisöllisyyttä on se, kun jokaisella yhteisön jäsenellä on tarpeellinen rooli ja tunne siitä, että kuuluu yhteisöön sen tärkeänä osana. Negatiivista yhteisöllisyyttä voi olla esimerkiksi se, jos ei osata nähdä ihmisten erilaisuutta tai tunnistaa jokaisen vahvuuksia. 

Osallisuuden ja yhteisöllisyyden muodostuminen erilaisissa toimintakulttuureissa ei siis ole itsestäänselvyys, joka syntyy automaattisesti ilman ponnisteluja. Osallisuuden ja yhteisöllisyyden muodostuminen vaatii rohkeutta tarkastella omaa toimintaa kriittisesti, kohdata eriäviä mielipiteitä ja valmiutta sitoutua yhteisesti sovittuihin päämääriin (Weckström, 2021). 

Osallisuuden saaminen osaksi sosiaalisesti kestävää toimintakulttuuria edellyttää seuraavia asioita: (1) henkilöstön yhteisesti jaettua lapsikäsitystä aktiivisesta ja osallistuvasta lapsesta, (2) yhteisesti jaettua käsitystä yhteisöllisestä ammatillisesta kehittymisestä sekä (3) suhteissa muodostuvaa vastavuoroista johtajuutta. Nämä kolme asiaa kietoutuvat me-narratiiviksi. Me-narratiivi toimii toimintakulttuurin rakentamisen perustana, jossa keskeistä on yhteisöllisyyden muodostuminen ja kaikkien yhteisön jäsenten aktiivinen ja sensitiivinen läsnäolo, kuten varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Anu kuvailee (Weckström, 2021): “Mut just se, et ME ollaan täällä ja ME tehdään, ME mennään ja ME selvitään ja näin.

Me-narratiivin toteutuessa lasten aloitteiden, kiinnostuksen kohteiden ja tarpeiden pohjalta yhteisesti asetetut tavoitteet vahvistavat varhaiskasvatuksen arvojen ja oppimiskäsityksen (Opetushallitus, 2018; Vlasov ym., 2018) mukaista toimintaa (ks. myös Ahonen, 2015). Sosiaalisen kestävyyden ulottuvuus näkyy me-narratiivin tuottamana lisääntyvänä sosiaalisena pääomana sekä lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön lisääntyvänä mahdollisuutena osallistua päätöksentekoon.

Henkilöstön toiminta

Me-narratiivissa varhaiskasvatuksen henkilöstön toiminta muuttuu yhteisön toimintaa tukevaksi toiminnaksi. Me-narratiivi ei tarkoita jatkuvaa yksimielisyyttä vaan reflektion ja dialogin kautta syntyvää ymmärrystä erilaisista tavoista ylläpitää sosiaalisesti kestävää osallisuuden toimintakulttuuria.

Osallisuuden toimintakulttuurissa jokaisella yhteisön jäsenellä on tärkeä rooli. Varhaiskasvatuksen henkilöstö iloitsee lasten ideoista ja aloitteista, joihin konkreettinen toiminta perustuu (Weckström, 2021; Kangas, Lastikka & Karlsson, 2021; Kangas & Lastikka, 2019). Me-narratiivia ei synny, jos henkilöstö ei tunne lapsia. Tällöin henkilöstö ei myöskään voi tukea lapsia kasvussa ja oppimisessa. Me-narratiivia ei myöskään voi laittaa ikäänkuin sivuun tai toteuttaa tiettyinä aikuisen valitsemina hetkinä, vaan sosiaalisesti kestävä osallisuuden toimintakulttuuri edellyttää yhteisöllisen me-narratiivin toteutumista jatkuvasti (Weckström, 2021).

Ammatillinen kehittyminen

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin tekemässä selvityksessä (Repo ym., 2019) tulee ilmi, että täydennyskoulutuksella on suuri yhteisöllinen merkitys. Selvityksen mukaan ammatillinen kehittyminen vaatii kuitenkin sen, että koko työtiimi tai yksikkö osallistuu koulutukseen, mikä mahdollistaa yhteisen reflektoinnin ja sitä kautta uusien toimintojen käyttöönoton. Esteinä täydennyskoulutuksen vaikuttavuudelle koettiin muutosvastarinta, vanhojen tapojen istuminen tiukassa sekä vaikeudet viedä uusia ajatuksia työyhteisöön. Lisäksi arjen kiireet, resurssipula ja vaihtuvat sijaiset voivat viedä paljon aikaa ja energiaa pedagogiselta keskustelulta, kuten Antonina Peltola kuvaa blogikirjoituksessa 30.9.2021.

Toimintakulttuurin muutos kohti sosiaalisesti kestävää osallisuutta alkaa pienin askelin yhteisen lapsuuskäsityksen määrittelyllä ja lapsuuskäsitystä tukevien konkreettisten toimintatapojen sopimisella. Tämän jälkeen kaikilta yhteisön jäseniltä vaaditaan sitoutumista toimia niiden mukaisesti. Muuttuvassa maailmassa muutostarve voi välillä olla nopeaakin. Muutosprosessi sisältää useita erilaisia elementtejä, joiden painotus osana toimintakulttuuria saattaa vaihdella varhaiskasvatuksen eri toiminnoissa, eri ajankohtina ja eri-ikäisten lasten kanssa toimittaessa. 

Heittäydy mukaan osallisuuden ja yhteisöllisyyden muutosmatkalle ja tule kuuntelemaan Elina Weckströmin väitöstilaisuutta perjantaina 15.10.2021 klo 12.00. Tutustu väitöskirjaan ja liity mukaan tästä linkistä: https://www.uef.fi/fi/artikkeli/km-elina-weckstromin-vaitos-15102021-sosiaalinen-kestavyys-vahvistuu-varhaiskasvatuksessa-lasten-ja

Kirjoittajat: Elina Weckström ja Anna-Leena Lastikka

elina.weckstrom (at) gmail.com

anna-leena.lastikka (at) helsinki.fi

LÄHTEET

Ahonen, L. (2015). Varhaiskasvattajan toiminta päiväkodin haastavissa kasvatustilanteissa [Väitöskirja. Tampereen yliopisto]. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9971-5

Kangas, J. & Lastikka, A-L. (2019). Children’s initiatives in the Finnish early childhood education context. Teoksessa Garvis. S., Harju-Luukkainen, H., Sheridan, S., & Williams, P. (toim.) Nordic Families, Children and Early Childhood Education, 15–36. https://doi.org/10.1007/978-3-030-16866-7_2

Kangas, J., Lastikka, A-L., & Karlsson, L. (2021). Voimauttava varhaiskasvatus: Leikkivä, osallinen ja hyvinvoiva lapsi. Otava.

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Repo, L., Paananen, M., Eskelinen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Marjanen, J., Kivistö, A., & Hjelt, H. (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/app/uploads/2019/09/KARVI_1519.pdf

Vlasov, J., Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T., Parrila, S., & Sulonen, H. (2018). Varhaiskasvatuksen laadunarvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_2418.pdf

Weckström, E. (2021). Kertoen rakennettu – toimien toteutettu: Sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin rakentaminen varhaiskasvatuksessa [Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto]. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4288-3

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s