Miksi tapoja on vaikeaa muuttaa?

Kylvä ajatus, niitä teko.
Kylvä teko, niitä tapa.
Kylvä tapa, niitä luonne. 

Kun oivallat, miten tärkeää on käyttää turvavyötä, laitat aina sen lähtiessäsi, siitä tulee tapa ja voidaan sanoa, että huolehdit turvallisuudesta. Tapoja voi olla hyvässä ja pahassa ja kysymys kuuluukin, mikä on oikeastaan ajatusten osuus? Lapset oppivat hyviä tapoja, vaikka eivät niitä ajatuksen tasolla ymmärtäisi. Minulle on tullut huono tapa vilkuilla kännykkää, mutta onko sen taustalla jokin ajatus?

Tavan voima on suuri. Kun muutin 10 vuoden jälkeen uuteen kotiini, kahvipurkin paikka vaihtui. Avasin monta kuukautta väärän oven, kunnes pikkuhiljaa uusi sijoitus alkoi syöpyä tavaksi. Vielä vuodenkin päästä, jos olin syvästi ajatuksissani, avasin vanhan oven. Näin tapahtuu automatisoituminen eli jokin asia menee selkäytimeen niin, että ei tarvita enää ajatustakaan, kun homma tulee hoidettua.  Ajatukset voivat olla keveitä silloin, jos pitää oppia vanhan tavan tilalle uusi ja varsinkin, jos joudut testaamaan uusia ajatuksiasi ympäristössä, joka toimii toisin. 

Olen käynyt monissa koulutuksissa ja saanut hyviä ajatuksia! (kuva: Pixabay)

Opettajana olen ollut ajatusten kylväjä, sillä harvoin on mahdollista päästä tekemään aidosti asioita. Kun luin lähihoitajaksi opiskelevien omapedagogiikka-tehtäviä, huomasin että keskustelumme sisältöjä oli siirtynyt ajatuksiin. 

”Minun päiväkodissani ei ole ainakaan laitosmaista lasten kohtelua”.
”Ei vanhaa ajattelumaailmaa, että pitää olla hiljaa, kiltti ja rauhallinen”.
”Ei pakollisia aamu/päiväpiirejä”.

Kun sitten opiskelija menee valmistuttuaan päiväkotiin ajatustensa kanssa, voi olla niin, että päiväkodin tavat toimia ovat kuitenkin erilaiset. Miten muutos tapahtuu? Olemmeko liian optimistisia, kun uskomme sanottujen ja puhuttujen asioiden muuttuvan teoiksi? Keskustelu ja ääneen sanominen on tärkeää, mutta teot ovat kuitenkin vasta todellisia muutoksen alkuja. Tähän on keksitty hyvä sana: kokeileminen. Jonkun viisaan kehittäjän mukaan ideat ja oivallukset pitäisi viedä vuorokauden sisällä toimintaan. Viive oivalluksesta toimintaa ei saa olla liian pitkä.

Ajattele ennen kuin teet ei olekaan kaikissa tapauksessa hyvä ohje! Joskus toiminnan kehittämisessä kannattaa tehdä ennen kuin ajattelee, sillä jokin rakenteen osan muuttaminen (ajattelematta sitä) voi muuttaa toiminnan sisällön. Jos joku toinen voi olla kokeillut asiaa, kokeile sinäkin.

Opettajana luennoin sadutuksesta (ajatus) ja annoin kotitehtävän (teon): saduta lasta. Muistan, kun istuimme opiskelijoiden kanssa tuoliympyrässä ja heillä oli sadut mukanaan. He odottivat innokkaana sitä hetkeä, kun saavat lukea sadun muille. Joku liikuttui, kun oli tajunnut, että hän ei ollut kuunnellut lastaan pitkään aikaan. Eräs opiskelija oli saduttanut miestään illalla ja satu oli niin pitkä, että oli käsi puutunut sitä kirjoittaessa. Teko sai heidät ajattelemaan. Tulee harvoin pysähdyttyä kuuntelemaan. Toisella onkin sellaisia hienoja ajatuksia, joista en tiennyt. Lapseni on niin taitava. Vois syntyä päätös, että saduttaa pientä lastaan ja tekee niistä kirjan. Voi päättää, että nyt keskityn juttelemaan ja kuuntelemaan. Ja joskus näistä voi tulla tapa. Tässä joitakin kuulemiani ja myös kokeiltuja esimerkkejä teoista, jotka voivat muuttaa ajatuksia.

• Olen opetellut aamulla sanomaan aamulauseita lapsille: ”Hei, ajattelinkin jo, koska sinä tulet?” 
• Mitä jos jokaisessa lapsiryhmässä olisi pierutyyny, jonka kanssa saisi hassutella niin paljon kuin haluaa. Se olisi jossain huoneessa, jossa voi rauhassa nauraa.
• Opettele älänkääntö, kun ohjaat lapsia. Sano, mitä lapsen pitää tehdä sen sijaan, että sanot, mitä ei pidä tehdä.
• Laittakaa päiväkodissa väliovet kiinni, ettei tule kiusausta jutella aikuisten keskenään.
• Jos olet väsynyt ja huonolla tuulella, laita jokin hassu hattu tai peruukki päähäsi. Saat nauruja päivääsi.

Mikä tässä on hassua? (Kuva: Pexels)

Tuula Stenius
kasvatusaineiden opettaja
jatko-opiskelija
Lempäälä