Heittäytymisen taito tuo aikuiset lähemmäksi lapsia

Kirjoittajadialogissa Elina Weckström ja Anna-Leena Lastikka

Suomeen valmistui helmikuussa 2021 ensimmäinen kansallinen lapsistrategia (Valtioneuvosto, 2021), jonka tavoitteena on luoda aidosti lapsi- ja perhemyönteinen ja lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi. Lapsistrategiassa varhaiskasvatus sekä esi- ja perusopetus nähdään lapsen keskeisimpinä arjen ympäristöinä, joissa osallisuus ja toimijuus toteutuvat. Kuten edellisessä kirjoituksessamme totesimme, että maailma ei ole tältäkään osin vielä valmis vaan yhteisöllistä, inkluusiota ja osallisuutta tukevaa toimintakulttuuria tulee edelleen vahvistaa. Tätä tematiikkaa on käsitelty laajemmin Anna-Leenan lisensiaatintutkimuksessa (Lastikka, 2019) ja Elinan väitöskirjassa (Weckström, 2021).

Hanna Tulensalo toi Lapsistrategian osallisuus -webinaarissa 8.12.2021 oivaltavasti esille, että osallisuuden toteutumiseksi toiminnassa tulee siirtyä aikuismukavuusalueelta lapsimukavuusalueelle. Tällä hän tarkoitti, että lasten osallisuus ei vahvistu vain ottamalla lapset mukaan aikuisten tapoihin toimia, vaan meidän aikuisten on opeteltava heittäytymään mukaan lasten tapaan toimia. Emme voi myöskään ajatella tietävämme, mitä lapset ajattelevat tai mitä ratkaisua he pitävät omasta näkökulmastaan parhaana.

Tätä Tulensalon ajatusta vahvistaa myös Elinan (Weckström, 2021) väitöskirjan tulokset siitä, kuinka varhaiskasvatuksessa erityisesti lasten ja aikuisten yhteinen toiminta on ratkaisevan tärkeää. Yksi lapsimukavuusalueelle heittäytymisen muoto on, että aikuiset eivät päätä toiminnan lopputulosta etukäteen vaan antavat lasten ideoiden ja kertomusten kuljettaa toimintaa eteenpäin.Yhdessä suunniteltu toiminta muodostuu lasten ja aikuisten ideoista, aloitteista ja mielenkiinnon kohteista. Näin lapset ja aikuiset pääsevät rakentaan toimintaa yhdessä.

Konkreettisesti tämä näkyi Elinan tutkimusaineistossa Mustan helmen seikkailussa, joka alkoi lasten löytäessä paperisilpun keskeltä pullopostin, jossa luki sanat MUSTA HELMI. Kenelläkään ei ollut tietoa, että seikkailu tulisi päättymään avaruusmatkaan, jossa Kapteeni koukun Helmi-siskon mustista helmistä koottu rannekoru käytäisiin palauttamassa avaruuteen, josta se oli meteoriittina tippunut maahan. Lapset ja aikuiset rakensivat tarinaa yhdessä lasten sadutusten ja muiden kertomusten sekä piirustusten ja leikkien avulla. Tilan antaminen lapsille edellytti aikuisilta heittäytymistä uudenlaiseen toimintakulttuuriin, jossa myös lapset voivat ohjata tapahtumien kulkua niin, että toiminnan alussa ja vielä matkan varrellakin kaikki olivat tietämättömiä lopputuloksesta.

Edellinen esimerkki kuvaa hyvin, miten kerronnallisuuden avulla meillä aikuisilla on mahdollisuus pysähtyä lapselle merkityksellisten asioiden äärelle ja niiden pohjalta suunnitella ja toteuttaa toimintaa yhdessä lasten kanssa (Lastikka & Karlsson, 2021). Jotta meillä olisi mahdollisuus ymmärtää lasten omaa kulttuuria ja päästä sitä lähemmäksi, meidän on Brunerin (1991) mukaan myös ymmärrettävä lapsille ominainen ja aikuisista poikkeava tapa kertoa ja ilmaista itseään. Puroila ym. (2012) kuvaavat lasten kerrontaa kokonaisvaltaisena, vuorovaikutteisena, kehollisena ja moniaistisena prosessina. Kerronnallisuus ei saa siis rajoittua vain puhuttuun kieleen, vaan on tärkeää ottaa huomioon myös vaikeammin havaittavissa oleva vuorovaikutus, kuten ilmeet, eleen ja äänenpainot sekä hyödyntää esimerkiksi kuvatukea tai pikapiirtämistä.

Varhaiskasvatuksessa leikki korostuu lapselle ominaisena toimintatapana: lapselle se on tapa olla ja elää sekä hahmottaa ja valloittaa maailmaa (Kangas, Lastikka & Karlsson, 2021). Näin ollen meidän aikuisten tuleekin havainnoida ja osallistua aktiivisesti lasten leikkeihin, jotta voisimme ymmärtää paremmin lasten ajatuksia ja kysymyksiä sekä lasten välisiä suhteita. Myös leikin rikastaminen esimerkiksi valmistamalla lasten kanssa yhdessä leikkiin tarvittavia välineitä ja yhdessä leikkiminen luovat perustaa yhteiselle oppimiselle.

Anna-Leenan kokemuksen mukaan lapsia ympäröivän maailman ymmärtäminen auttaa aikuisia tukemaan lapsia myös leikkitilanteissa. Brysselin terrori-iskut kirvoittivat pienet veljekset taisteluleikkeihin, joissa leikittiin kovaäänisesti ja koko kehoa käyttäen terroristeja. Suomeen muuttaessa kukaan muu lapsi ei ymmärtänyt näitä leikkejä, ja aikuisetkin kokivat leikin turhana ja näin ollen lapsille tärkeä leikki tukahtui. 

Heittäytyminen hetkeen ja ympäröivän maailman moniaistinen tarkastelu onkin useimmilla lapsilla hallussa. Meidän aikuistenkin olisi tärkeää opetella uudelleen tätä heittäytymisen taitoa. Tämä on tärkeää osallisuuden ja inkluusion vahvistamiseksi lasten päivittäisessä arjessa, mutta sillä voidaan ajatella olevan merkitystä myös laajemmin. Walsin (2017) mukaan kestävän tulevaisuuden näkökulmasta lasten kyky empatiaan, huolehtimiseen, tutkimiseen ja tarkkoihin havaintoihin edistäisivät ratkaisujen löytymistä myös kestävyyden tulevaisuuden rakentamiseksi. Lasten kasvaessa nämä kyvyt heikkenevät, eikä ihminen enää aikuisena pysty hyödyntämään tätä kokonaisvaltaista tapaa ratkaista ongelmia (Wals 2017).

Meillä on siis paljon opittavaa lapsilta. Sukupolvien välinen dialogi on välttämätöntä niin yksilöllisen, sosiaalisen kuin planetaarisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Poistutaan siis rohkeasti aikuismukavuusalueelta ja tutkiskellaan, miltä lapsimukavuusalueella olo tuntuu. Saatamme yllättyä iloisesti.

Heittäytyvää joulunaikaa kaikille blogin lukijoille!

Anna-Leena Lastikka, KL, VO, anna-leena.lastikka (a) helsinki.fi

Elina Weckström, KT, VO, elina.weckstrom (a) gmail.com

Lähteet:

Bruner, J. (1991). The Narrative construction of reality. Critical Inquiry, 18(1), 1–21. https://doi.org/10.1086/448619

Lastikka, A-L. & Karlsson, L. (painossa). My Story, Your Story, Our Story: Reciprocal Listening and Participation through Storycrafting in Early Childhood Education and Care. Teoksessa Harju-Luukkainen, H., Kangas, J., & Garvis, S. (toim.) Finnish Early Childhood Education and Care – A Multi-theoretical perspective on research and practice. Springer Nature.

Kangas, J. & Lastikka, A-L. (2019). Children’s initiatives in the Finnish early childhood education context. Teoksessa Garvis. S., Harju-Luukkainen, H., Sheridan, S., & Williams, P. (toim.) Nordic Families, Children and Early Childhood Education, 15–36. https://doi.org/10.1007/978-3-030- 16866-7_2

Kangas, J., Lastikka, A-L., & Karlsson, L. (2021). Voimauttava varhaiskasvatus: Leikkivä, osallinen ja hyvinvoiva lapsi. Otava.

Lastikka, A-L. (2019). Culturally and linguistically diverse children’s and families’ experiences of participation and inclusion in Finnish early childhood education and care [Lisensiaattitutkimus. Helsingin yliopisto]. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019102835162

Puroila, A-M., Estola, E., & Syrjälä, L. (2012). Does Santa exist? Children’s everyday narratives as dynamic meeting places in a day care centre context. Early Child Development and Care 182(2), 191–206. https://doi.org/10.1080/03004430.2010.549942

Valtioneuvosto (2021). Kansallinen lapsistrategia: Komiteamietintö. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:8. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-777-5

Wals, A. E. (2017). Sustainability by Default: Co-creating Care and Relationality Through Early Childhood Education. International Journal of Early Childhood, 49(2), 155–164. https://doi.org/10.1007/s13158-017-0193-5

Weckström, E. (2021). Kertoen rakennettu – toimien toteutettu: Sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin rakentaminen varhaiskasvatuksessa. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4288-3

Tietoja Elina Weckström

Kiinnostuksenkohteitani ovat sosiaalisesti kestävä osallisuuden toimintakulttuuri ja siihen liittyvä ihmisten välinen dialogi. Vuorovaikutusta tarkasteltaessa minua kiinnostavat erityisesti ihmisten tapa kohdata toiset ja luoda vastavuoroista toimintaa. Olen koulutukseltani varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen tohtori. Toimin kouluttajana, konsulttina ja luennoitsijana. Somessa löydät minut seuraavasti: Twitter: @elina_weckstrom www.linkedin.com/in/elinaw https://lapsinakokulma.wordpress.com/author/elinaweckstrom/
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, Dialogisuus, Hyvinvointi, Kestävyys, Kuuntelu, Lapsen oikeudet, Lasten näkemykset, Leikki, sadutus, Toimijuus ja osallisuus, tutkimus Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s