Kirjoittajan arkistot: Timo Hirvonen
Oppimisvaje, hyvinvointivaje vai sydämen vaje?
Julkisessa keskustelussa, SOMEn syövereissä ja nurkkapöytien puskaradioissa on ollut paljon keskustelua korona-ajan aiheuttamasta oppimisvajeesta. Sen paikkaamista on mietitty tukiopetuksen, -pajojen, erityisopetuksen, avustajien, moniammatillisen yhteistyön ja vaikka minkä keinoin. Hyvä, mutta kiteytyykö ongelma todella vain oppimisvajeeseen. Pitkittynyt koronakriisi on jo nyt … Lue loppuun
Sadutuksesta lapsinäkökulmaisiin sattumiin
Ryhmäsadutus, 5 lk., 26 oppilasta: ”Olipa kerran apina, joka halusi lentää, mutta hän ei osannut. Siihen ei auttanut edes Red Bull. Eräänä päivänä se tippui puusta ja sen jalka murtui. Leijona auttoi häntä, mutta leijona huijasi häntä ja heitti hänet … Lue loppuun
KOULUN KRIISIPUHELIN SOI
Julkisen keskustelun pohjalta voidaan ajatella koulun olevan murroksessa. Keskustelua leimaa negatiivissävytteinen huutelu niin opettajien, emeritusten, vanhempien kuin toimittajienkin suulla. Opettajat eivät viihdy työssään, koulumaailma koetaan rikkonaiseksi, opetussuunnitelma epäkelvoksi ja moni lapsi voi huonosti. Onko todella niin? Opetuksen uudistaminen sekä mm. … Lue loppuun
Sulkemisajan jälkeinen museo-opas
Lapsi kokee maailmaa tarinoiden ja leikin kautta. Hän on luonnostaan utelias ja tutkii ympäristöään kokonaisuutena, ilmiöinä. Lapsi luo uutta omasta kontekstistaan käsin. Kun kiukuttaa se ei ole mukavaa kun Harmittaa Se ei ole mukavaa kun on iloinen se onkin Mukavaa … Lue loppuun
Maailma koostuu ilmiöistä?
Ilmiöoppiminen rantautuu koulutusjärjestelmään, kuin liittoutuneet Normandiaan. Nyt kaikki on taas hyvin. Koulu on pelastettu. Maailma koostuu ilmiöistä Oppiainejako pirstaloi maailman pieniksi palasiksi, vaikka ympärillämme on tarjolla lukuisia ilmiöitä, jotka yhdistävät eri oppiaineiden näkökulmia. Ilmiölähtöisyydessä korostetaan monen tulokulman lähestymistapaa. Oppilaat saavat … Lue loppuun
Lasten sanoin oppimisympäristöstä, osallisuudesta ja omistajuudesta
Pohdin taannoin uudistuvaa opetussuunnitelmaa ja koulun mahdollisuuksia luoda myönteisiä oppimisen tiloja. Tiloja, joissa oppilaan toimijuudelle annettaisiin sille kuuluva arvo ja mahdollisuudet kehittyä. Millainen oppimisympäristö sellainen sitten olisi? Sitä kysyimme lapsilta itseltään: Koulu xx-xx-xx. Tylsää siellä on aina. Onneksi pääsen, kohta … Lue loppuun
Diginatiiveista: korvalappustereoista Pinkku Pinskuun
Mitä tulee mieleen sanasta some? Entäpä digitalisaatio? Älypuhelin? Suppeasti ajateltuna vaikkapa Facebook, tekstiviestit, nettipankki ja Google. Kun kyselimme samaa 12-vuotiailta koululaisilta, yllätti diginatiivien maailman laajuus positiivisesti. Kuvassa on siitä yksi siivu, jonka lapset nimesivät Ruutumaailmaksi: YouTuben ja somen osuudet näkyvät … Lue loppuun
Toimijuuden tiloista – tilassa toimimisesta
Lapsinäkökulmainen blogi palaa virkeänä kesätauolta: konkaritiimimme pursuaa innovatiiviisia ajatuksia ja jatkaa mietteiden, kokemusten sekä tutkimustulosten jakamista vierasbloggaajien tukemana. Oma lukuvuoteni on käynnistynyt muuton merkeissä. Tätä näpyttäessäni katselen kotini tuomitsevia laatikkopinoja, jotka ohitan sulkemalla silmät hyvän asian puolesta. Siispä asiaan. Uusi … Lue loppuun
Haaveiden koulupäivä
Innokkaina vierailijabloggaajina Panu, Veera ja Lotta (4 lk.) vanhempiensa suostumuksella. Lapset kirjoittivat koulupäivistään parin päivän ajan – sen verran mitä muistivat. Päiväkirjan pitämisen jälkeen he saivat rikastaa merkintöjään omaa mielikuvitustaan ja toiveitaan hyödyntäen. Tässä kolme erilaista tuotosta kuvineen: PÄIVÄKIRJA … Lue loppuun
Pelillisyys vs. Slenderman
Oppilas laittaa repun tuolinsa selkänojalle, kaivaa esiin mielikuvitusaseensa, tyhjentää mielikuvituslippaan luokan takaseinään, hyppää turvaan mielikuvitusbunkkeriinsa pulpetin alle, nousee istumaan tuolille ja ottaa repusta matematiikan kirjansa – edellinen ilta oli hurahtanut pelatessa. Nightmare devilit, focused-eyesit, tradettaminen, golden-rocket-shoesit, skämmit, dirtseed ja monet … Lue loppuun
Kohti kuuntelemisen kulttuuria
Mitä yhteistä on oppilaalla, opettajalla ja kymmenen minuutin hiljaisuudella? Rangaistusko? Vai hiljainen vihkotyö? Ei. Vastaus on vuorovaikutus: Käynnissä oli sadutuksen hetki, oppilaalla luova tauko ja hiljaisuus tärkeä osa vuorovaikutusta. Vasta kymmenen minuutin hiljaisuuden, tavaroiden hypistelyn, seinän ja lattian tuijottamisen, tuolilla … Lue loppuun
Lasten sosioemotionaalisista vaikeuksista – ja vahvuuksista
Vaikeuksien näkyminen ja kohtaaminen Ihmisellä tulisi olla kyky tulla toimeen paitsi muiden myös itsensä kanssa. Tällaista kykyä nimitetään usein sosioemotionaalisiksi taidoiksi, sosiaaliseksi kompetenssiksi tai parhaimmillaan prososiaaliseksi toiminnaksi. Toisinaan nämä ihmisyydelle tarpeelliset taidot kehittyvät kuitenkin puutteellisesti, jolloin lapsi, nuori tai aikuinen … Lue loppuun
Sadutuksesta lastenkirjaksi
― Isi! Sä olisit tän ritaripalvelija ja mä sellanen yksinäinen kuningas. Surullinen, joka istuu yksin valtaistuimella. Lue loppuun
Lapsinäkökulma 