Kirjoittajan arkistot: riikkahohti

Vanha, iso hirsitalo järven rannalla on nimeltään Visala. Isoäiti osti sen vuosikymmeniä sitten, ja perhe on viettänyt talossa aina kaikki kesät, kesäkuun alusta elokuuhun, koulun alkamiseen asti. Talo sijaitsee metsäisillä mailla. Vanhat kuusipuut reunustavat pihaa. Ne estävät auringon säteiden kulkua … Lue loppuun →

Lorussa kysytään, mistä on pienet tytöt ja pojat tehty. Etanoista, sammakoista, kanelista, sokerista… Satumainen ajatus, että koiranhännän tupsukat olisivat lasten raaka-aineita, ja ehkä lorun reippaasti sukupuolittava ote, on tarttunut minunkin mieleeni joskus kauan sitten. Kun olen tutkinut lasten ja eläinten … Lue loppuun →

Manchesterin vanhojen kivitalojen seinissä menneiden aikojen instituutioiden nimet pysyvät ja kestävät kiveen hakattuina. Englannin nykykoulut esittäytyvät ulkomaailmalle kana-aitaan muoviniiteillä kiinnitetyin lakanoin. Resuiset julisteet heiluvat tuulen ja sateen riepoteltavina kuin julistaen samalla koko koulujärjestelmän tilaa.  Niihin on koulun nimen lisäksi printattu … Lue loppuun →

Keväällä talomme myytiin, ja uudet asukkaat saivat ihanan pihamme. Sen mukana he saivat kuitenkin myös jotakin, jota eivät välttämättä olisi halunneet: kaiken pihalle istutetun kauniin ja hyvän leukoihinsa jauhavan armeijallisen lehtokotiloita. Minä muutin kerrostaloon ja ulkomaille, ja välillä ajatus käväisee … Lue loppuun →

  Avaan kännykän ja sähköpostin. ”Sait juuri wilma-viestin”. Sormen pyyhkäisyjä ja näpäyksiä pari, ja systeemiin tallennettu salasana avaa viestin. Lyhyenkin ajan kuluessa tuntemus kuohahtaa mieleen ja ruumiiseen. Mitä nyt taas! Toivottavasti kaikki on hyvin! Huh. ”Keskittyi hienosti annettuihin tehtäviin”. Ystäväni … Lue loppuun →

        Eilisen uutisen mukaan jopa kolmannes neljäs- ja viidesluokkalaisista kertoo yrittäneensä kontrolloida verkossa viettämäänsä aikaa, mutta epäonnistuneensa siinä. Arvelisin, että aikuisista vähintään yhtä suuri osa on samassa tilanteessa. Ajatus somessa keikkumisen lopettamisesta tai rajoittamisesta käy ainakin minun … Lue loppuun →

Työ uudessa tutkimusprojektissa on alkanut. Olen nyt tutkimassa lasten ja eläinten välisiä suhteita. Kun rahoitus projektille (AniMate, Tärkeät toisilleen – eläinten merkitys lasten arjessa) varmistui, minulle kasvoi tuntosarvet, joilla aloin tunnustella jokapäiväiseen elämääni kuuluvia lapsi-eläin-kohtaamisia. Niitä riittää: heti aamulla kun … Lue loppuun →

Kun ajattelemme lapsuutta, se liittyy aina jotenkin aikaan. Lapsuuden ajalla on suunta kohti tulevaa aikaa. Tulevaisuudessa häämöttää sitten jokin valmiimpi ihminen, josta nyt on vasta nuppu näkyvillä. Vai? Väitöstutkimuksessani alakoululaiset havainnoivat arkista elämää luokassaan sekä minua, opettajaansa, osana sitä. Heidän … Lue loppuun →

Digimuutos on nopeasti kiihtyvää. Ei ole kauaa siitä kun yritimme hyvinä vanhempina toteuttaa nettirajoja ja rakkautta ja soveltaa samoja sääntöjä kaikille perheen lapsille. Nuorimmaisen tuskaisiin pyyntöihin saada mobiilinetti kännykkään vastasimme, että saat saman ikäisenä kuin isot sisaruksetkin, 15-vuotiaana. Siihen asti … Lue loppuun →

Vierailijabloggaajana Väinö Vasara, joka suorittaa siviilipalvelustaan vantaalaisessa yläkoulussa. Aloitin viime syksynä siviilipalveluksen suorittamisen läheisellä yläasteella. Hyppäsin lukion takapenkistä opettajan tuolille. Nyt olen saanut puolen vuoden ajan seurata yläasteen elämää lähietäisyydeltä, toimien paljon erityisluokissa apuopettajana, mutta myös isoissa luokissa sijaisena. Asetelma … Lue loppuun →

Ostin kaksi pussia vanhanaikaisia lasikuulia ja toin ne luokkaan yhdessä ison läpinäkyvän purkin kanssa. Purkki sijoitettiin luokan ikkunalaudalle. Kerroin oppilaille, että pussissa on arvokkaita timanttihelmiä, joita voidaan tipauttaa purkkiin yksi kerrallaan – aina kun jokin tunti on sujunut erityisen rauhallisesti. … Lue loppuun →

Arkeni pyörii ruoan ympärillä. Arvostan hyvistä raaka-aineista tehtyjä illallisia. Puhumme ystävieni kanssa siitä, mitä lapset syövät, valitsemme hartaina ravintoloita ja jaamme reseptejä. Kukapa olisi uskonut, jos olisi seurannut ruokailutapojani lapsena ja nuorena? Olin nirso, söin mielelläni pääasiassa vehnäleipää. Lapsista ja … Lue loppuun →

”Maailma on niin suuri etten tiennykkään ku heräsin elämään.” Tämä erään lapsen paperille piirtämä ja kirjoittama ajatus suuresta maailmasta ja siihen heräämisestä antaa lähtölaukauksen blogillemme. Blogia isännöi ja emännöi tutkijaryhmä, joka on monitieteinen (lapsuudentutkimus, kasvatustiede, hoitotiede, kasvatuspsykologia, musiikkitiede) ja monipaikkainen … Lue loppuun →