Lapsinäkökulmatutkijat

TelLis-porukka 006

Kuvassa:  (ylärivi vasemmalta) Johanna Olli, Liisa Karlsson, Hanna Hakomäki, Johanna Holmikari, (alarivi vasemmalta) Tuure Tammi, Riikka Eskelinen, Riikka Hohti

 

Lapset kertovat hyvinvoinnistaan – kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluviin!

Lapsinäkökulmatutkijoiden ryhmä on saanut alkunsa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa (TelLis 2010-2013), jossa paneuduimme lapsinäkökulmaisen tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin, aineiston tuottamiseen ja analysoinnin menetelmiin.

Tutkimusprojektin eri tutkimuksissa on kehitetty lapsinäkökulmaisia lähestymistapoja kerronnallisista lähtökohdista. Yhteistä tutkimusten toteuttamiselle on ollut kerronnan ja kuuntelemisen painotus ja näitä mahdollistavien tilojen synnyttäminen lasten ja aikuisten välille. Menetelmiä ovat olleet muun muassa sadutus, tarinasäveltäminen, erilaiset haastattelut sekä lapset etnografeina -menetelmä. Kertominen on ollut mahdollista myös esimerkiksi sävelillä ja toiminnalla.

Tutkimustemme aikana olemme huomanneet, että usein avoin ja vapaa lähtökohta tuottaa rikkaampia näkökulmia kuin rajatut tutkimuskysymykset. Haastattelukin voi mielellään olla ”rosoinen” (englanniksi ‘messy’), jolloin lapsella on tarttumapintaa vastavuoroiselle kertomiselle. Tulkintojen tekeminen on kuitenkin haastavaa. Mitä me aikuiset tutkijat voimme lopulta kertoa lasten kertomuksista?

Lapsinäkökulmainen tutkimus ei ole eikä yritä olla totuuksien kertomista lapsista. Vaikka emme oleta että pääsisimme “lapsen pään sisään”, pidämme tärkeänä keskittyä kuuntelemaan ja tutkimaan juuri sitä, mitä lapset nostavat esiin. Tällä tavoin tutkimiseen sisältyy pyrkimys ymmärtää lasta, lapsuutta ja yhteisöä sekä yhteiskuntaa tässä ajassa. Kun tulkintoja kuitenkin tehdään ja tuloksia kerrotaan, on hyvä pitäytyä “hennoissa tulkinnoissa” eli välttää liian suoria ja helppoja johtopäätöksiä. Lasten näkökulmia tutkittaessa omat käsitykset ja tulkinnat kannattaa jakaa toisten kanssa, niille tulee antaa aikaa kehittyä sekä tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan myös antaa ne lasten arvioitavaksi.

Tutkimusprojektimme puitteissa on tutkittu lasten näkökulmia kouluissa, päiväkodeissa, perheissä, terveydenhuollossa, terapiaprosesseissa sekä vastaanottokeskuksissa. Yhteinen havainto tutkimuksissa oli, että lapset halusivat vaikuttaa asioihin ympärillään ja tulla kuulluksi.Lasten kertomuksissa ja toiminnassa tulee esiin lasten taito keskittyä nyt-hetkeen sekä kaverisuhteiden, huumorin, hauskuuden ja yhteisen ilon tärkeys. Näin lapset näyttävät olevan usein taitavia myös luomaan hyvinvointia yhteisöihinsä.Toisaalta myös vaikeista asioista kuten väkivallasta, turvattomuudesta, uhkaavista tilanteista ja kuolemasta kerrotaan. Satu, tarina tai tarinasävellys voi antaa suojaa ja symbolista etäisyyttä. Kertojalla itsellään on valta päättää tästä etäisyydestä. Se on erityisen tärkeää silloin, kun lasten ääntä kuunnellaan vaikeissa olosuhteissa tai traumaattisten kokemusten jälkeen. Lasten tarinoissa vaikuttaisi olevan yhteisenä piirteenä vahva toiminnallisuus, ja tarinallinen ongelmakohta pyritään monesti myös ratkaisemaan.

Olemme havainneet, että lapset osaavat ottaa omaan käyttöönsä – kasvuun, oppimiseen ja hyvinvointiin – aikuisilta ja toisilta lapsilta kuulemiaan aiheita ja asioita. Lapset käsittelevät, huomioivat, työstävät ja ymmärtävät monia elämän ilmiöitä omalla tavallaan aikuisista huolimatta. Tutkimuksemme tuovat esiin myös lapsuuden moniulotteisuuden. Lapset voivat olla samanaikaisesti niin taitavia ja aktiivisia kuin haavoittuvia ja alistuviakin. Ihmisen, aikuisen yhtä hyvin kuin lapsenkin, käsitykseen itsestä vaikuttaa paljolti se, minkälaisena häntä kohdellaan.

Valtasuhde sisältyy aina inhimilliseen toimintaan – on se sitten kasvatusta, haastattelemista tai vaikkapa sadutusta. Lapsinäkökulmaisten menetelmien avulla on kuitenkin mahdollista tehdä näkyväksi aikuisten valtaa. Lapsinäkökulmaisuuden kautta aikuinen voi huomioida tarkemmin oman valta-asemansa ja nostaa lapsen vuorovaikutustilanteen tärkeäksi henkilöksi tutkimuksessa ja arjen toiminnassa.

*****

Blogissa kirjoittavat Hanna Hakomäki, Timo Hirvonen, Riikka Hohti, Kati Honkanen, Liisa Karlsson, Minna Lähteenmäki, Johanna Olli, Oona Piipponen, Tuula Stenius, Tuure Tammi ja Elina Weckström sekä vierailevat kirjoittajat. Kirjoittajat ovat kasvatuksen, kulttuurin, varhaiskasvatuksen ja hoitoalan ammattilaisia sekä tutkijoita.

TelLis-porukalla Savonlinnassa 2014

Kuvassa (vasemmalta) Johanna Olli, Hanna Hakomäki, Minna Lähteenmäki,
Liisa Karlsson, Tuure Tammi, Riikka Hohti
Vasen kuva: toinen vasemmalta Elina Weckström, kolmas vasemmalta Kati Honkanen
Oikea kuva: ensimmäinen oikealta Timo Hirvonen
Mainokset

4 vastausta artikkeliin: Lapsinäkökulmatutkijat

  1. Eeva Partanen sanoo:

    Tosi hyvä artikkeli! Lasten toiminnallisuus ja tarinallisten ongelmakohtien ratkaisu liittyy kp1 kurssilla tutkimusmenetelmää ryhmämme aiheeseen, leikkipedagogiikkaan. Voidaan saada tästäkin sisältöä kurssityöhömme, kiitos.

    Tykkää

  2. Nimetön sanoo:

    Kiva kuulla! Keskustelu jatkukoon..

    Tykkää

  3. Paluuviite: Toimijuuden tiloista – tilassa toimimisesta | Lapsinäkökulma

  4. Paluuviite: Lasten ja nuorten näkökulmat tutkimuksessa ja toiminnassa | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s