Lapsinäkökulmatutkijat

IMG-20190806-WA0006_kuva_THL

Kuvassa ylhäältä vasemmalta Hanna Hakomäki, Anna-Leena Lastikka, Liisa Karlsson, Oona Piipponen, Kati Honkanen, Elina Wecström, Riikka Hohti. Alhaalta vasemmalta Johanna Olli, Noora Räihä ja Tuula Stenius.

Lapsinäkökulma-tutkimusryhmän eri tutkimuksissa on kehitetty lapsinäkökulmaisia ja yhteisöllisiä lähestymistapoja, jotka ovat moninäkökulmaisia. Yhteistä tutkimusten toteuttamiselle on ollut kerronnan ja kuuntelemisen painotus mitä moninaisimmilla tavoilla sekä näitä mahdollistavien tilojen synnyttäminen lasten ja aikuisten välille. Menetelmiä ovat olleet muun muassa sadutus, tarinasäveltäminen, lapset etnografeina –menetelmä ja muut kerrotuttamisen menetelmät. Kertominen on ollut mahdollista myös esimerkiksi kuvin, liikkein, elenin, sävelin, hassuttelulla, yhdessä tutkien ja muulla toiminnalla sekä näitä tapoja yhdistämällä.

Tutkimustemme aikana olemme huomanneet, että usein avoin ja vapaa lähtökohta tuottaa rikkaampia näkökulmia kuin rajatut tutkimuskysymykset. Haastattelukin voi olla ”rosoinen” (englanniksi ‘messy’) kertomiseen houkutteleva, jolloin lapsella – mutta myös aikuisella –  on tarttumapintaa itselleen tärkeästä kertomiselle sekä vastavuoroiselle dialogille. Tulkintojen tekeminen on kuitenkin haastavaa. Mitä me aikuiset tutkijat voimme lopulta kertoa lasten ja yhteisöjen ilmaisuista?

Lapsinäkökulmainen tutkimus ei ole eikä yritä olla totuuksien kertomista lapsista. Vaikka emme oleta että pääsisimme “lapsen pään sisään”, pidämme tärkeänä keskittyä kuuntelemaan ja tutkimaan juuri sitä, mitä lapset nostavat esiin. Tällä tavoin tutkimiseen sisältyy pyrkimys ymmärtää lasta, lapsuutta ja yhteisöä sekä yhteiskuntaa tässä ajassa. Kun tulkintoja kuitenkin tehdään ja tuloksia kerrotaan, on hyvä pitäytyä “hennoissa tulkinnoissa” eli välttää liian suoria ja helppoja johtopäätöksiä. Lasten näkökulmia tutkittaessa omat käsitykset ja tulkinnat kannattaa jakaa toisten kanssa, niille tulee antaa aikaa kehittyä sekä tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan myös antaa ne lasten arvioitavaksi.

Tutkimusprojektimme puitteissa on tutkittu lasten näkökulmia kouluissa, päiväkodeissa, perheissä, kulttuurialalla, terveydenhuollossa, terapiaprosesseissa sekä esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa ja vastaanottokeskuksissa. Yhteinen havainto tutkimuksissa oli, että lapset halusivat vaikuttaa asioihin ympärillään ja tulla kuulluksi. Lasten kertomuksissa ja toiminnassa tulee esiin lasten taito keskittyä nyt-hetkeen sekä kaverisuhteiden, huumorin, hauskuuden ja yhteisen ilon tärkeys. Näin lapset näyttävät olevan usein taitavia myös luomaan hyvinvointia yhteisöihinsä. Toisaalta myös vaikeista asioista kuten väkivallasta, turvattomuudesta, uhkaavista tilanteista ja kuolemasta kerrotaan. Satu, tarina tai tarinasävellys voi antaa suojaa ja symbolista etäisyyttä. Kertojalla itsellään on valta päättää tästä etäisyydestä. Se on erityisen tärkeää silloin, kun lasten ääntä kuunnellaan vaikeissa olosuhteissa tai traumaattisten kokemusten jälkeen. Lasten tarinoissa vaikuttaisi olevan yhteisenä piirteenä vahva toiminnallisuus, ja tarinallinen ongelmakohta pyritään monesti myös ratkaisemaan.

Olemme havainneet, että lapset osaavat ottaa omaan käyttöönsä – kasvuun, oppimiseen ja hyvinvointiin – aikuisilta ja toisilta lapsilta kuulemiaan aiheita ja asioita. Lapset käsittelevät, huomioivat, työstävät ja ymmärtävät monia elämän ilmiöitä omalla tavallaan aikuisista huolimatta. Tutkimuksemme tuovat esiin myös lapsuuden moniulotteisuuden. Lapset voivat olla samanaikaisesti niin taitavia ja aktiivisia kuin haavoittuvia ja alistuviakin. Ihmisen, aikuisen yhtä hyvin kuin lapsenkin, käsitykseen itsestä vaikuttaa paljolti se, minkälaisena häntä kohdellaan.

Valtasuhde sisältyy aina inhimilliseen toimintaan – on se sitten kasvatusta, haastattelemista tai vaikkapa sadutusta. Lapsinäkökulmaisten menetelmien avulla on kuitenkin mahdollista tehdä näkyväksi aikuisten valtaa. Lapsinäkökulmaisuuden kautta aikuinen voi huomioida tarkemmin oman valta-asemansa ja nostaa lapsen vuorovaikutustilanteen tärkeäksi henkilöksi tutkimuksessa ja arjen toiminnassa.

Lapsinäkökulmatutkijoiden ryhmä on saanut Lapset kertovat ja toimivat -verkoston tutkimusryhmästä (lapsetkertovat.org 2000-) sekä Suomen Akatemian rahoittamasta tutkimushankkeessa Lapset kertovat hyvinvoinnistaan – kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluviin! (TelLis 2010-2013), joissa paneuduimme lapsinäkökulmaisen tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin, aineiston tuottamiseen ja analysoinnin menetelmiin.

Lapsinäkökulma-tutkijoiden ryhmä, joka koostuu väitelleistä senioritutkijoista ja väitöskirjatekijöistä. Myös graduntekijöitä on mukana. Ryhmää johtaa Liisa Karlsson.

Lapsinäkökulma-ryhmän tutkijat kirjoittavat tässä blogissa. He ovat Hanna Hakomäki, Timo Hirvonen, Riikka Hohti, Kati Honkanen, Liisa Karlsson, Anna-Leena Lastikka, Minna Lähteenmäki, Johanna Olli, Antonina Peltola, Oona Piipponen, Noora Räihä, Tuula Stenius, Tuure Tammi, Satu Vasenius ja Elina Weckström sekä vierailevat kirjoittajat. Kirjoittajat ovat monitieteisiä toimijoita kasvatuksen, kasvatuspsykologian, varhaiskasvatuksen, lapsuudentutkimuksen, yhteiskuntatieteen, kulttuurin ja hoitoalan tutkijoita sekä ammattilaisia.

TelLis-porukalla Savonlinnassa 2014

Kuvassa (vasemmalta) Johanna Olli, Hanna Hakomäki, Minna Lähteenmäki,
Liisa Karlsson, Tuure Tammi, Riikka Hohti
Vasen kuva: ensimmäinen oikealta Timo Hirvonen
Oikea kuva: Johanna Olli, Tuula Stenius,  Kati Honkanen, Oona Piipponen, Elina Weckström, Liisa Karlsson

 

TelLis-porukka 006
Kuvassa: (ylärivi vasemmalta) Johanna Olli, Liisa Karlsson, Hanna Hakomäki, Johanna Holmikari, (alarivi vasemmalta) Tuure Tammi, Riikka Eskelinen, Riikka Hohti

4 vastausta artikkeliin: Lapsinäkökulmatutkijat

  1. Eeva Partanen sanoo:

    Tosi hyvä artikkeli! Lasten toiminnallisuus ja tarinallisten ongelmakohtien ratkaisu liittyy kp1 kurssilla tutkimusmenetelmää ryhmämme aiheeseen, leikkipedagogiikkaan. Voidaan saada tästäkin sisältöä kurssityöhömme, kiitos.

    Tykkää

  2. Nimetön sanoo:

    Kiva kuulla! Keskustelu jatkukoon..

    Tykkää

  3. Paluuviite: Toimijuuden tiloista – tilassa toimimisesta | Lapsinäkökulma

  4. Paluuviite: Lasten ja nuorten näkökulmat tutkimuksessa ja toiminnassa | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s