Avainsana-arkisto: Sadutusmenetelmä
”On kivaa, kun toinen kuuntelee!” Saduttaen lasten tiedon, ajatusten ja kiinnostusten äärelle
Ensin meitä vastassa oli käytännönpulma: miten saisimme suuren ja kolkon lukion luokkahuoneen viihtyisäksi paikaksi, jossa tekisi mieli kertoa tarinoita? Viime lauantaina 24. elokuuta olin mukana vetämässä sadutuspajaa Kuopion Tieteenpäivillä, jotka järjestettiin Kuopion lyseon lukion tiloissa. Sadutuksessa on tärkeää toisen kohtaaminen … Lue loppuun
Sadutusta kuvakorteilla
Lapset ovat piirissä lattialla. Heidän keskellään on kymmeniä laminoituja kuvakortteja, joissa on kuvia henkilöistä, eläimistä, paikoista, tavaroista sekä tekemistä kuvaavista asioista. Aamupiirissä on alkamassa kuvasadutus. Perinteinen sadutus on lapsille tuttua. Sitä on toteutettu yksin ja pienryhmissä. Yksi ryhmän lapsista ei … Lue loppuun
Me olemme Eurooppa?
”Saavatko he todella tulla tänne ottamaan työpaikkamme, sosiaaliturvamme, asuntomme, hyvinvointimme?” Tällaista pohtii osa aikuisista eri puolilla Eurooppaa kun pakolaisvirrat saapuvat rautatieasemille, laivoihin, puistoihin, kotikaduille. Monet eurooppalaiset ovat myös aivan toista mieltä pakolaisista. Keskustelu polarisoituu. On syntynyt myös harvinaisen paljon toimintaa. … Lue loppuun
Osallisuuden toimintakulttuurin ensisäteitä
Meillä päiväkodissa jahdattiin alkusyksy mustaa helmeä. Eräänä aamuna pulloposti toi aamutuokioomme viestin, jossa luki: ”MUSTA HELMI”. Viisivuotiaat ryhtyivät siltä istumalta pohtimaan, mitä viesti mahtoi tarkoittaa. Lapsilta tuli pienessä ajassa ehdotuksia mustasta helmestä Kapteeni Koukun siskona, avaruudesta pudonneesta kivenä ja aarrelaivana. … Lue loppuun
Pakolaisten ja suomalaisten lasten hyvinvointi tarinoissa
VIERAILIJABLOGGAAJANA Satu Prittinen ”Miksi palestiinalaiset?” on kysymys, joka minulle on esitetty hyvin usein kerrottuani pro gradu- tutkielmani aiheen. En vieläkään osaa antaa yksiselitteistä vastausta siihen, miksi valitsin juuri palestiinalaisten pakolaislasten sadutetut tarinat vertailukohdaksi suomalaisten lasten tarinoille. Päädyin mutkien kautta tarkastelemaan … Lue loppuun
Pikku-Kalle putosi lopputeksteihin
Hesarissa 6.12.2014 suurlähettiläs Bruce Oreck sanoo: suomalaisille esikouluikäisistä väitöskirjaopiskelijoihin on opetettava tarinankerrontaa, markkinointia ja itseluottamusta. Tarinankertojat tarvitsevat kuulijoita ja varsinkin lasten kuunteleminen on kokemukseni mukaan vaikeaa myös jopa lasten omissa paikoissa. Olin vuosia sitten sijaisena esiopetusryhmässä yhden viikon. Päätin, että … Lue loppuun
Saako lapsi olla poliittisesti aktiivinen? – Lapsi nobelistina: Malala Yousafzai
Maailmassa on tehty historiaa – mutta mikä on reaktio? Ensimmäistä kertaa on lasten oikeuksien puolustajat saaneet Nobelin rauhanpalkinnon, joka on jaettu vuodesta 1901. Ennen kaikkea ensimmäinen lapsi eli alle18-vuotias, pakistanilainen tyttö Malala Yousafzai, on palkinnonsaajana. Malala on puolustanut tyttöjen koulutusta … Lue loppuun
Lasten sosioemotionaalisista vaikeuksista – ja vahvuuksista
Vaikeuksien näkyminen ja kohtaaminen Ihmisellä tulisi olla kyky tulla toimeen paitsi muiden myös itsensä kanssa. Tällaista kykyä nimitetään usein sosioemotionaalisiksi taidoiksi, sosiaaliseksi kompetenssiksi tai parhaimmillaan prososiaaliseksi toiminnaksi. Toisinaan nämä ihmisyydelle tarpeelliset taidot kehittyvät kuitenkin puutteellisesti, jolloin lapsi, nuori tai aikuinen … Lue loppuun
Voices in the Silence
Dalene Swanson kertoo väitöskirjassaan Voices in the Silence http://publish.edu.uwo.ca/cmesg/cmesg06/2006Proceedings.pdf lasten puhumattomuudesta. Hänestä yhteiskunnallisen tutkimuksen keskeisenä tehtävänä on nostaa esiin vaietut ja vaiennetut äänet ja aiheet. Puhun samasta asiasta väitöstutkimuksessani Lapsi turvapaikanhakijana: Etnografisia näkökulmia vastaanottokeskuksen ja koulun arjesta https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37921/lahteenmaki_vaitoskirja.pdf?sequence=1. Rankoista menneisyyksistä, … Lue loppuun
Turvapaikanhakijalapset ja sadutuksen salat
”Hän tyttö kotona tulee ja tulee katsomaan omenapuu ja hän tulee katsomaan kuu ja hän itkee, missä koti on. Hän ei tiedä.” (Niamat, 8 vuotta, Afganistan) Niamat kertoi tämän tarinan minulle lähes yhdeksän vuotta sitten suomalaisessa vastaanottokeskuksessa. Käytin kerronnan apuna … Lue loppuun
