Vierasbloggaajana Päivi Varonen
Kasvatuksen ammattilaiset välittävät sekä tiedostaen että tiedostamattaan lapsikäsitystään vanhemmille. Ei siis ole merkityksetöntä, minkälainen sävy tiedonkulussa ja kuulumisten vaihtamisessa vanhempien suuntaan on – tapahtui tämä keskusteluna päiväkodin pihalla tai Wilma-järjestelmään kirjattuna viestinä. Vanhempien ja työntekijöiden välisessä viestinvaihdossa muodostuu käsitys lapsesta. Kyse ei ole pelkästään sanavalinnoista vaan tavasta, jolla lapsesta ja lapsuudesta puhutaan. Sanat ovat ikkuna maailmaan, jossa lapsi viettää ison osan päivästään kasvatusammattilaisten vastuun ja vallan alaisuudessa.
Kasvattajilla voi olla taipumus painottaa lapsen käyttäytymisen haasteellisuutta (Viitala 2014, 164). Kielteissävytteinen ja arvosteleva viestintä voi aiheuttaa ristiriitaisen ja kuormittavankin tilanteen vanhemmille. Vanhempien tulee voida luottaa siihen, että lapsi nähdään hyvänä ihmisenä ja on sellaisenaan hyväksytty. Lapsen vahvuudet huomioiva, hyväksyvä puhe luo pohjan luottamukselle työntekijöiden ja vanhemman välillä. Kun päivän tekeminen on pohjautunut lapsen vahvuuksiin ovat lapsetkin onnellisempia ja viihtyvät esimerkiksi koulussa paremmin (Vuorinen 2022, 50). Vielä kun vanhemmille kerrotaan lapsesta arvostavasti, tuottaa se kokonaisvaltaista mielihyvää, joka resonoi lopulta takaisin lapseen itseensä.
“Miten nuo lapset huutavatkin toisilleen niin paljon” -sanoi eräs työntekijä päiväkodin pihalla. Vanhempana katselin lapsia, jotka innoissaan leikkivät lumensulatuspuroleikkiä. Pohdin, miksi eivät olisi riemuissaan ja äänen taso nousisi ja mitä se edes haittaa. Näin ristiriidan oman ajattelun ja työntekijän näkemyksen välillä. Lapset käyttäytyvät aikuisesta poikkeavalla tavalla ja näin kuuluukin olla. Lapselle on luontaista käyttää ääntä ja aikuisten silmissä lasten hauska leikki voi näyttäytyä riehumisena (Stenius 2023, 23). Toinen arjen esimerkki on, kun päiväkodissa lapsi ilmaisi äidin ikävää heittämällä vessapaperirullan wc-pönttöön. Asian äärelle pysähdyttiin usean ammattilaisen tuumin pohtimaan, mitä ihmettä teon takana oli. Jos aikuisen reagointirima on liian alhaalla, ei lapsi pääse kokeilemaan ja kehittymään. Lapsen toiminnan eteenpäin vieminen vanhemmille ja muille aikuisille negatiivisella sävyllä saattaa johtaa ongelmalähtöisen puheen kumuloitumiseen ja lopulta siihen, miten lapsi nähdään kokonaisuutena. Kun lasta katsotaan rajatusta näkökulmasta, näemme vain teon tai tekojen sarjan sen sijaan että näkisimme pienen kehittyvän ihmisen ja ymmärtäisimme syitä hänen toimintansa taustalla.
Jos aikuisen reagointirima on liian alhaalla, ei lapsi pääse kokeilemaan ja kehittymään.
Työntekijät ovat auktoriteettiasemassa suhteessa lapsiin ja vanhempiin. Asiakkaan asemassa oleville vanhemmille tuotettu puhe tai kirjattu tieto on painoarvoltaan suurta. Opetushallituksen Eettiset lähtökohdat ja tietosuoja –tallenteella on todettu, että lapsesta kirjattuun tietoon vaikuttaa koko työntekijän ajatusmaailma henkilökohtaisine ominaisuuksineen ja elämäntilanteineen (Pedagoginen dokumentointi, Opetushallitus 2024). Se miten lapsi nähdään, siten lasta helposti myös kohdellaan. Vaikka kirjattu tieto on vain pieni otos lapsen arjesta, sen pohjalta vanhemmat ja toiset ammattilaiset saavat tiedon ja käsityksen lapsesta. Käsitys lapsesta lähtee sitä kautta vahvistumaan osaksi arjen toimintaa ja alkaa lopulta muodostamaan lapsen minäkuvaa ja käsitystä omasta itsestään.
Ammattilaisten puhetapa on yhteydessä kasvatusympäristön käytänteisiin, joten on merkityksellisestä, miten aikuiset lapsista puhuvat tai millaista kieltä he käyttävät puhuessaan lapsista. Tapa, jolla lasta kuvataan sanallisesti, on yhteydessä siihen tapaan, jolla häntä kohdellaan. Esimerkiksi hitaana pidetty lapsi, saa hitaan lapsen kohtelun ja lahjakkaana miellettyä lasta kohdellaan lahjakkaana. Tämä saattaa johtaa siihen, että lahjakkaaksi mielletty lapsi saa enemmän mahdollisuuksia kehittää itseään. (Viitala 2014, 98.). Päiväkodin henkilöstöllä tulee olla yhteinen käsitys lapsesta toimintakulttuurin rakentajana. Lisäksi lapsuus tulee nähdä ainutlaatuisena ihmiselämän vaiheena niin että ymmärretään, mitä lapsen yksilöllinen kyky vaikuttaa ympäristön toimintaan konkretian tasolla on. (Weckström 2021, 73) Aikuiset eivät ole helposti mukana yhteisen naurun tuottamisessa, vaan saattavat toiminnallaan jopa kieltää lasten nauramisen. (Stenius 2023, 50) Miten varmistetaan lapsilähtöisyys niin että aikuinen ei lähde dominoimaan lapsen iloa ja hauskuutta pois? Lapsuus on haastavina hetkinäkin ainutlaatuinen elämänvaihe. Näiden hetkien sanoittaminen lasta ja vanhemmuutta vahvistavalla tavalla on jokaisen aikuisen tehtävä.
Kasvatusympäristön aikuiset päättävät, mitä ja millaisia ilmauksia he sisällyttävät vanhemmille ja muille aikuisille lapsista puhuttaessa. Myönteisen lapsinäkökulman sisältävän kasvatuskulttuurin edistäminen on mahdollista, kun jokainen lapsi nähdään arvokkaana osana yhteisöään sellaisena kuin hän on.
Päivi Varonen
Kehittämisasiantuntija
Lapsiperheen hyvinvoinnin ja palveluiden asiantuntija & sosiaalihuollon tiedonhallinta
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
paivi.varonen[at]thl.fi
Kirjoittaja on myös Parisuhdekeskus Katajan hallituksen jäsen
Lähteet:
Opetushallitus. 2024. Pedagoginen dokumentointi. Eettiset lähtökohdat ja tietosuoja. Katsottu 16.4.2024. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/pedagoginen-dokumentointi
Stenius, Tuula. 2023. Lasten huumorin rakentuminen varhaiskasvatuksessa: “Mua kikattaa, kun mä teen jekkuja”. Helsingin yliopisto 64/2023. Väitöskirja. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/53eca802-127f-4e7f-aed2-4978350a6944/content
Viitala, Riitta. 2014. Jotenkin häiriöks. Etnografinen tutkimus sosioemotionaalista erityistä tukea saavista lapsista päiväkotiryhmissä. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/44052/978-951-39-5785-8_vaitos23082014%20.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vuorinen, Kaisa. 2022. Character strength interventions : Introducing, developing, and studying character strength teaching in Finnish education. University of Helsinki.
Weckström, Elina. 2021. Kertoen rakennettu – toimien toteutettu: sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin rakentaminen varhaiskasvatuksessa. Itä-Suomen yliopisto. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/26235/urn_isbn_978-952-61-4288-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lapsinäkökulma 