Jos sanoisitkin lapselle kyllä

Joudun tarkentamaan melkein aina lapsilähtöisyydestä tai lasten kuuntelemisesta tai lasten toimijuuden tukemisesta luennoidessani, että ei, se ei tarkoita sitä, että sitten lasten pitäisi antaa määrätä kaikesta.

Mutta mitä, jos lapset jonain päivänä saisivatkin valita, mitä tehdään? Mitä, jos viettäisit kyllä-päivän lapsesi kanssa? Päivän, jolloin sanoisit ”kyllä” kaikkeen, mitä lapsesi pyytää? Meg Conley kertoo blogissaan sellaisesta päivästä. Hänen ensimmäinen ajatuksensa tosin oli:”Tämän vuoksi meillä ei ole kaapelikanavia”, kun hänen kuusivuotias tyttärensä kertoi nähneensä TV:ssä idean kyllä-päivästä. Mutta sitten hän ajatteli, että miksi ihmeessä ei. Ja kävi niin, että päivä sai hänen väsyneet äidin-aivonsa muistamaan asioita, jotka ne olivat useiksi vuosiksi unohtaneet. Muistatkos sinä näitä?

Ette ole vihollisia

Tämä voi kuulostaa dramaattiselta, mutta kyllähän aikuisen ja lapsen välillä usein on valtataistelua, ja mitä taistelun osapuolet muuta ovat, kuin vihollisia? Aikuinen pitää ei-sanasta kiinni usein ehkä turhaankin vain siksi, ettei hänen vaivalla rakentamansa valtarakennelma sortuisi. Kyllä-päivän viettäminen oli tarinan äidille yllättävästi rentouttavaa, koska siitä tuli heidän yhteinen juttunsa. He juttelivat ja nauroivat enemmän kuin vuosiin.

Neuvottelemalla pääsee parempaan tulokseen

Niin, aina ei tarvitse sanoa ei, sanoakseen ei. Usein lapsi pystyy itse keksimään paremman vaihtoehdon ehdotukseensa tai ratkaisun ongelmaan, kun hänelle vain tarjoaa aikaa ja näkökulmia. Esimerkiksi siihen, että hän ei välttämättä itsekään hetken päästä haluaisi katsella pysyviä tussipiirroksia oman huoneensa tapetissa. Neuvottelussa aikuinen ja lapsi ovat kumppaneita, jotka voivat yhdessä saavuttaa paljon enemmän kuin kumpikaan yksinään.

Eniten lapset haluavat sydämen ravintoa

Tietenkin lapset voivat haluta jättää koulupäivän väliin ja syödä roskaruokaa, mutta sekä tutkimusten että tuon blogi-äidin kokeilupäivän perusteella voidaan sanoa, että yksi lapsille tärkeimmistä asioista on yhdessä tekeminen. Tarinan äiti huomasi lapsen haluavan ravita sydäntään, ei lelulaatikkoaan, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus.

Lapsi oppii tekemään arvovalintoja

Kyllä lapsikin ymmärtää, ettei kaikkea voi saada. Kyllä-päivän aikanakaan ei voi ehtiä kaikkea – pitää siis valita tarkkaan, mitä pyytää. Voisi olla meille aikuisillekin tärkeämpää keskittyä siihen, mille kaikelle haluamme sanoa tai saada vastauksen ”kyllä”, kuin mitä kaikkea kiellämme itseltämme tai toisiltamme!

Valintojen tekeminen lisää tunnetta omasta arvosta

Jokaiselle on tärkeää voida kokea olevansa ”kyllän” arvoinen. Tutkimusten mukaan erityisesti vammaiset lapset (ja sitä myöten vammaiset aikuisetkin) pääsevät liian vähän vaikuttamaan omaan elämäänsä. Siksi onkin hienoa, että kesäkuussa 2016 voimaan tulevassa laissa kehitysvammaisten erityishuollosta vahvistetaan henkilön itsemääräämisoikeutta.

It’s a wonderful thing, deciding you are worthy of a “yes” now and then.

We should all do it more often — because, you know, we deserve it.

Kyllä-päivä voisi olla aika hyödyllinen harjoitus lapsilähtöisyyden, lasten kuuntelemisen ja lasten toimijuuden tukemisen opettelussa aikuiselle. Aika huikeaa olisi, jos joku uskaltaisi kokeilla kyllä-päivää päiväkodissa, koulussa, lastensuojeluyksikössä tai sairaalassa.

Blogin kertomassa päivässä äiti ja tytär olivat sopineet, että tytön pyynnöissä pitäisi huomioida pikkusisko, joka ei vielä ymmärtäisi kyllä-päivän ideaa, mutta nauttisi kaikessa hauskassa mukana olosta. Yhdessä he myös päättivät neljästä säännöstä: ei matkoja yli tunnin päähän kotoa, ei pysyviä hiustenvärjäyksiä, ei yli 25 dollarin hankintoja eikä mitään, mikä voisi vahingoittaa itseä tai toisia.

Tällä systeemillä kyllä-päivä onnistunee vain sellaisten lasten kanssa, jotka pystyvät ymmärtämään yhdessä sovitut säännöt ja järkeilemään omien valintojensa seurauksia. Mutta muidenkin lasten kanssa voisi kokeilla sovellettua kyllä-päivää, jolloin sinä aikuinen olet itsellesi luvannut sanoa kyllä kaikkeen, mitä lapsesi sanoilla tai kehonkielellään pyytää.

Voi olla, ettet meinaa muistaa, jos lapsi ei osaa sinua muistuttaa. Silloin kannattaa käyttää muistin tukia: joka huoneeseen seinälle lappuun tai kämmenselkääsi voit kirjoittaa sanan KYLLÄ. Ja luultavasti kannattaa kirjoittaa kännykän, tabletin ja tietokoneen päälle EI. Sillä se, mitä lapsesi mitä suurimmalla todennäköisyydellä haluaa on, että olet hänen kanssaan. Ja oikeasti läsnä.

kylläpäivä  163

Johanna Olli, TtM,tohtorikoulutettava  
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
Puheenjohtaja, Lastenneurologian hoitajat ry 
s-posti:pj.lane.ry(at)gmail.com
Twitter (suomeksi)
Twitter (englanniksi)      
Oma blogi lapsista, lastenneurologisesta hoitotyöstä ja sen tutkimisesta
 

P.S. Kannattaa lukea hauskasti kirjoitettu alkuperäinen bloggaus – sieltä näette, mitä tarinan tyttö sitten halusi, kun sai valita!

Mainokset

Tietoja johannaolli

Tarkastelen lasten maailmaa hoitotieteen, lapsuudentutkimuksen ja vammaistutkimuksen näkökulmista. Ja kyllä, joskus myös siitäkin näkökulmasta, mitä "oikeiden elävien lasten" kanssa touhuaminen herättää. Teen Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella väitöskirjaa vammaisten lasten osallisuutta tukevasta hoitotyöstä. Lisätietoja löydät kuvan alla olevista linkeistä.
Kategoria(t): Lasten näkemykset, Leikki, Toimijuus ja osallisuus, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s