Lapset ovat piirissä lattialla. Heidän keskellään on kymmeniä laminoituja kuvakortteja, joissa on kuvia henkilöistä, eläimistä, paikoista, tavaroista sekä tekemistä kuvaavista asioista. Aamupiirissä on alkamassa kuvasadutus. Perinteinen sadutus on lapsille tuttua. Sitä on toteutettu yksin ja pienryhmissä. Yksi ryhmän lapsista ei kuitenkaan puhu, joten hän – kutsuttakoon häntä vaikka tässä Rikaksi – on jäänyt tähän asti sadutuksen ulkopuolelle. Toisten satujen kuuntelemisesta Rikakin on päässyt nauttimaan. Ryhmään kuuluminen on tärkeä osa varhaiskasvatusta, joten ryhmän kasvattaja ryhtyi pohtimaan, miten hän saisi kaikki lapset yksilö- ja ryhmäsadutukseen mukaan.
Kuvasadutus alkaa. Lapset valitsevat vuorotellen lattialta kuvan ja kertovat siitä omin sanoin. Kasvattaja auttaa lapsia apukysymyksillä kuten: ”Kuka tai keitä tässä sadussa seikkailee? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Mitä he sitten tekevät?” Yhdessä mietitään, miten tarina etenee. Sadutus loppuu ja kasvattaja lukee sadun lopuksi ääneen. Ryhmä hajaantuu omiin pienryhmiinsä, mutta yhdessä pienryhmässä kuvasadutus jatkuu. Rika on kahden muun lapsen kanssa samassa pienryhmässä sadutettavana. Lapset pohtivat tarkkaavaisina, minkä kuvan vuorollaan valitsevat ja miten se liittyy yhteiseen tarinaan. Välillä oman vuoron odottaminen on hankalaa, mutta kuvat auttavat sitoutumisessa sadutukseen. Tällainen tarina syntyy:
”Huvipuistossa pelattiin jalkapalloa. Sinne tuli dinosaurus. Se ajoi ambulanssilla puistoon. Siellä oli etana, lintu ja ilves. Ne meni laivasatamaan. Siellä oli lisko ja pukki. Ne ajoivat traktorilla ja betoniautolla. Betoniautossa oli peräkärry. Menivät paloasemalle. Siellä oli kaivuri töissä. Ne näkivät pupun. Ne menivät ostamaan jäätelöä. Näkivät vauvan ja hiiren.”
Seuraavana päivänä sadutus jatkuu metsässä. Kasvattajalla on tarkoitus kokeilla lasten kanssa yksilösadutusta kuvia apuna käyttäen. Kun lapset näkevät kasvattajan kangaspussin, jossa kuvat ovat, he istahtavat pressun päälle ja pyytävät kasvattajaa luokseen. Osa lapsista jatkaa metsäleikkejä. Rika tulee myös pressun päälle. Kasvattaja levittää kortit ja lapset ryhtyvät tutkailemaan kuvia. Tarina alkaa. Jokainen valitsee vuorollaan kuvan ja kertoo, miten se liittyy tarinaan. Tarina kertoo tytöstä ja hänen perheestään. Rika valitsee kortin, jossa on auton kuva. Kasvattaja kysyy, ajoiko tyttö autolla. Rika puistaa päätään ja sanoo: ”Äiti.”. Seuraavalla kerralla Rika valitsee pupun kuvan ja ojentaessaan sitä hän sanoo: ”Kotiin.”
Toiminnan tultua tutummaksi Rikan aktiivisuus sadutustilanteessa lisääntyy. Omilla valinnoillaan hän huomaa pystyvänsä vaikuttamaan tarinan kulkuun ja tekemään juoneen käänteitä. Rikan aloitteet ovat osa ryhmän tarinaa. Kuvasadutuksen käyttäminen viestii muille lapsille, että erilainen tapa kommunikoida ei ole esteenä yhteisen sadun tekemiselle. Jopa kasvattajat jättävät helposti vähän puhetta tuottavan lapsen toiminnan ulkopuolelle sen sijaan, että kehittäisivät toimintaa sellaiseksi, johon kaikki voivat osallistua. Tärkeää on, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus toimia ryhmässä tasavertaisina.
Sadutuksen seuraava askel on, että Rika pääsee osallistumaan toisten lasten tavoin myös yksilösadutukseen. Hänellä on kuvat edessään. Hän ryhtyy innokkaana kurkottamaan kortteja ja ojentamaan niitä kasvattajalle. Tarinassa päädytään syömään jäätelöä. Kasvattaja kysyy: ”Menevätkö he jäätelökioskille?” Rika puistaa päätään. Hän pohtii ja katselee ympärilleen. Pian Rika nousee ja menee hakemaan kauppaleikistä kassakoneen. Hän laittaa sen lattialle kuvien jatkoksi. Kasvattajan kysyy: ”Oliko jäätelö ostettu kaupasta?” Tyytyväinen hymy leviää Rikan kasvoille. Sen jälkeen tarina värittyy muillakin kauppaleikin tavaroilla.
Rikan kerronta ei rajoitu vain kasvattajan tulostamiin kuviin vaan siihen tulee ulottuvuuksia myös ympärillä olevista asioista. Tästä syystä voidaankin puhua kuvien käytön yhteydessä sadutuksesta. Vaikka kuvat rajaavat osaltaan lapsen kerrontaa, niin hänellä on laajan kuvavalikoiman takia mahdollisuus tehdä valintoja ja päätöksiä tarinan kulkuun liittyen. Rikan tarina on oiva esimerkki kekseliään kasvattajan toiminnasta lasten osallisuutta tavoittelevassa toiminnassa. Toivottavasti se kannustaa meitä kaikkia tarkastelemaan maailmaa hieman avarakatseisemmin. Miten sinä voit tukea jokaisen lapsen mahdollisuutta kuulua ryhmään ja osallistua aktiivisesti sen toimintaan?
Paula Sojalahti (Lastenhoitaja)
Elina Weckström (KM, Tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto)
elina.weckstrom (at) gmail.com
Lapsinäkökulma 
Onpa Rikan kokemus sykähdyttävä! On hienoa, että olette löytäneet puhumattomalle lapselle tavan päästä mukaan kerrontaan ja sadutukseen. On löytynyt tapa innostaa ja rohkaista lasta myös puhumaan. Oleellista on että lapsilla on mahdollisuus käyttäää kaikkia keinoja ilmaisuun, eikä se rajoitu vain aikuisen edeltä päättämään kuvasarjaan. Kiitos Paula ja Elina koskettavasta ja ajatuksia herättävästä blogiartikkelistanne!
Myös esimerkiksi vaikeasti vammaisia on sadutettu onnistuneesti ja molempia osapuolia ilahduttavasti. Tästä löytyy lisää esimerkkejä kirjasta Sadutus avain osallisuuden toimintakulttuuriin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Liisa kommnetistasi! Tämä kokemus on opettanut meille paljon. Suosittelen kaikille tuota Liisan mainitsemaa kirjaa. Se avaa hyvin sadutuksen mahdollisuuksia.
TykkääTykkää
Kiitos hienosta tekstistä!
Itseäni kosketti tässä kirjoituksessa se, että lapselle luotiin mahdollisuus osallistua, vaikka hän ei puhunut. Monesti lasten (tai aikuisten) odotetaan ja toivotaan ilmaisevan itseään juuri puhumalla, vaikka muitakin tapoja olisi. Ehkä näitä muita tapoja on sitten vaikeampi huomata tai löytää tai järjestää niille tilaa.
Sadutusta tutkivana haluan korostaa, kuten Paula ja Elinakin toivat esiin, että tällainen kuvasadutus on mainio vaihtoehto silloin, kun sadutus on ryhmälle tuttua. Sadutuksessahan saa kertoa mitä haluaa (tai olla kertomatta), ja luulenpa, että tämä osaltaan vaikutti siihen, että Rikakin innostui osallistumaan kertomiseen. Kun tämä ajatus oli hänelle tuttu, kuvat toimivat hänen oman ilmaisunsa ja osallistumisensa tukena tilanteessa, jossa tyypillisin osallistumisen tapa on puhuminen.
Tutkin väitöskirjatyössäni nuorten saksanoppijoiden kokemuksia sadutuksesta vieraalla kielellä, ja aineistoni perusteella sadutus voi jopa rohkaista sellaisia oppijoita puhumaan vierasta kieltä, joita sen puhuminen muuten jännittää. Tässä yksi myös Paulan ja Elinan tekstin aihepiiriin liittyvä esimerkki sadutuksen mahdollisuuksista.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Noora kommenteistasi ja hyvistä oivalluksista! Tässä on paljon yhtymäkohtia tutkimuksesi kanssa, vaikka sadutukseen osallistuvien ikä onkin eri.
TykkääTykkää
Mahtavaa, että jaoitte tämän tarinan, Paula ja Elina! Ihan huippua tuo, että kasvattaja keksi ottaa kuvat mukaan, ja vielä sellaisella tavalla, joka ei eristä puhumatonta lasta joukosta, vaan päinvastoin yhdistää hänet ryhmään! Ja tarjoaa paitsi osallistumisen, myös onnistumisen kokemuksia toistenkin edessä. Tässä tulee jotain tosi tärkeää esiin myös siinä, että kun saa ilmaista itseään itselle helpolla ja hauskalla tavalla (kuvat, sadutus), niin se vaikeampikin asia voi lähteä edistymään kuin itsestään (puhe). Liian usein näitä puhumattomia lapsia yritetään opettaa puhumaan tai muuten kommunikoimaan vain tylsillä tavoilla (”Maitoa vai piimää?”…).
Tärkeää sekin, että useimmiten kaikki lapset nauttivat näistä nonverbaalien keinojen mukaan ottamisesta. Esimerkiksi tukiviittomia pitäisi aina opettaa koko ryhmän lapsille vaikka salakielen nimellä, niin kyllä olisi hauskaa koko porukalla, kun voi kommunikoida ilman sanoja! Ja silloin puhumatonkin lapsi pääsisi ihan huomaamatta mukaan kaikkeen siihen, mihin muutkin.
Pari vinkkiä lisää kuvasadutukseen: Mukana voisi olla aina kuva vaihtoehdosta ”joku muu/ei mikään näistä” (esimerkiksi kysymysmerkin kuvaa on käytetty tähän tarkoitukseen), niin silloin vähemmänkin kekseliäs lapsi kuin RIka voisi saada ilmaistua, että tarjotut kuvat eivät riitä. Ja toinen idea: kannattaa kokeilla myös pikapiirrosta (http://papunet.net/tietoa/pikapiirros), koska kuvakortteja ei ehkä aina ole lähellä, mutta kynä ja paperia saattaa olla. Toki kuvia löytyy netistä, eli vaikka puhelimella tai tabletillakin voi kuvasaduttaa.
Toivottavasti tämä tarina leviää ympäri somea, jotta mahdollisimman moni voi inspiroitua tästä!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Johanna hyvistä vinkeistä! Tuo kysymysmerkki-idea on todella hyvä. Sitä täytyy ehdottomasti kokeilla jatkossa. Ja pikapiirros on varmasti myös lapsia innostava juttu.
TykkääTykkää
Paluuviite: “Kattokaas, kyllä mä tiedän mun elämästä” | Lapsinäkökulma
Paluuviite: ”On kivaa, kun toinen kuuntelee!” Saduttaen lasten tiedon, ajatusten ja kiinnostusten äärelle | Lapsinäkökulma
Paluuviite: “Sä voisit olla krokotiili” – aikuinen leikkijänä varhaiskasvatuksen arjessa | Lapsinäkökulma