Syyrialainen, tällä hetkellä Jordaniassa paossa oleva 9-vuotias Asma, unelmoi kunnollisesta kodista, opettajan ammatista sekä kirjoista ja saduista, joita hänellä ei ole ollenkaan. Asma rakastaa lukemista ja tarinoiden maailmaa. 15-vuotias turvapaikanhakija Maznah puolestaan haaveilee, että saisi jäädä Suomeen opiskelemaan ja puhua suomea. 13-vuotiaan turvapaikanhakija Fahisan haave on nähdä isänsä. Omat 7- ja 10-vuotiaat lapseni haaveilevat tällä hetkellä taikasauvoista, kaiuttimista ja yökyläilyistä kavereiden kanssa. Koska sinä olet viimeksi kysynyt lapselta tai nuorelta, mistä he unelmoivat? Mistä sinä itse haaveilet?
Synonyymisanakirjassa haaveen synonyymeja ovat utopia, toiveuni, illusia, tuulentupa, kuvitelma, utukuva, toive ja pilvilinna. Käydessäni tutkimustietokantoja läpi vastaan tuli runsaasti tutkimuksia lasten unista ja vanhempien odotuksista lasten tulevaisuudesta; haastavampaa oli löytää tutkimuksia lasten ja nuorten haaveista. Hankkeita ja tapahtumia, joissa edistetään lasten ja nuorten haaveita ja unelmia, on kuitenkin niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Suomessa on myös ilmestynyt lapsille ja nuorille tarkoitettuja kirjoja, joissa julkisuuden henkilöt ovat kertoneet omasta elämästään ja unelmistaan kannustaen muita uskomaan omiin unelmiin.
Lasten oikeuksien päivää vietettiin viime viikolla 20.11. Päivän yhteydessä pohdin erityisesti, miten maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijalapset tulevat kuulluiksi tämän päivän Suomessa. Miten heidän toiveensa, haaveensa tai ajatuksensa tulevat näkyviksi? Onko heillä aktiivinen rooli yhteiskunnassamme? YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta tarkasteltuna on oikeutettua pohtia, jäävätkö maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden oikeudet toteutumatta. Tärkeää olisi myös tuoda esille sitä, kuinka me kaikki olemme pohjimmiltaan samanlaisia ihmisiä haaveinemme ja toiveinemme.
Tutkimukset osoittavat, että lapsen tai nuoren aktiivinen toimijuus ja osallisuus ovat yhteydessä siihen, miten hän voi ilmaista tahtoaan, toiveitaan ja vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Unelmointi puolestaan on yhteydessä psykologiseen hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun opettajilla ja kasvattajilla on tärkeä rooli lasten toimijuuden ja osallisuuden edistämisessä; herkkyys huomioida lasten ja nuorten tunteita ja toiveita edesauttaa myös tunnetta kuulua yhteisöön.
On syytä pohtia, suhtaudummeko me aikuisina lasten toiveisiin ja unelmiin tosissaan vai vähättelemmekö niitä. Uudessa Lapsibarometrissa tuodaan esille se, että lasten omat kokemukset voivat johdattaa meitä aikuisina tunnistamaan jotain, mitä emme ehkä arjessa huomaa. Koska erityisesti maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijalapset eivät välttämättä aina halua kertoa vanhemmilleen omista ajatuksistaan, olisikin tärkeää, että muut lapsen tai nuoren elämässä mukana olevat aikuiset voisivat kuunnella heidän tarpeitaan ja toiveitaan – haaveissa ja unelmissa yhdistyvät muutos, toivo ja tulevaisuus.
Ps. Itse haaveilen siitä, että voisin tulevaisuudessa julkaista maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijalasten kertomista tarinoista ja kuvista kirjan!
Anna-Leena Lastikka, KM, varhaiskasvatuksen opettaja, jatko-opiskelija, Lapset kertovat ja toimivat -verkoston hallituksen jäsen
Lukemista aiheesta
Arvola, O., Lastikka, A-L. & Reunamo, J. Increasing Immigrant Children’s Participation in the Finnish Early Childhood Education Context. European Journal of Social and Behavioural Sciences. EJSBS Volume XX (eISSN: 2301-2218) http://dx.doi.org/10.15405/ejsbs.223
Asman elämästä on kerrottu Planin sivuilla: https://plan.fi/koulu-auttaa-unelmoimaan
Hassan, G., Kirmayer, L. J., Mekki-Berrada, A., Quosh, C., el Chammay, R., Youssef, A. &Ventevogel, P. (2015). Culture, Context and the Mental Health and Psychosocial Wellbeing of Syrians: A Review for Mental Health and Psychosocial Support staff working with Syrians Affected by Armed Conflict. Geneva: UNHCR. https://www.unhcr.org/55f6b90f9.pdf
King, L.& Broyles, S.J. (1997). Wishes, Gender, Personality, and Well-Being. Journal of Personality, 65(1), 49-76.
Lapset kertovat ja toimivat ry:n Satusiltoja – Osallisuutta ja toiminnallisuutta kielten oppimiseen -hanke on ollut Anna-Leena Lastikan johtama hanke, jossa lapset, nuoret ja aikuiset ovat oppineet toistensa kieliä ja kulttuureja yhdessä toimien ja osallistuen. Lue lisää hankkeesta: https://satusiltoja.com
Lastikka, A-L. & Lipponen, L. (2016). Immigrant Parents’ Perspectives on Early Childhood Education and Care Practices in the Finnish Multicultural Context. International Journal on Multicultural Education, 18(3), 75-94.
LOS (1989). https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus/
Maznah’n ja Fahisan tarinat on sadutettu Itä-Suomen yliopiston KOTO-hankkeessa (Kotoutuminen taidolla ja taiteella), joka on Liisa Karlssonin johtama tutkimus- ja kehittämishanke, jossa suunnitellaan, kehitetään ja tarjotaan uudenlaisia, monimuotoisia kielen oppimista ja osallisuutta tukevia opiskelumahdollisuuksia turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille. Lue lisää hankkeesta: https://koto-hanke52.webnode.fi
O’Toole Thommessen, S.A. & Todd, B.K. (2017). How do refugee children experience their new situation in England and Denmark? Implications for educational policy and practice. Children & Youth Services Review, 85, 228-238. https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2017.12.025
Tuukkanen, T. (toim.) (2018). Lapsibarometri 2018. http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2018/11/LA_lapsibarometri2018_221118.pdf
Lapsinäkökulma 