Kaikkia lapsia voi kuulla ja kuunnella

Vierasbloggaajana Katja Mettinen

Olen kuunnellut tänä vuonna 61 lasta ja nuorta osana Keski-Suomen lasten ja perheiden palveluiden muutosohjelmaa. Lapset ja nuoret olivat iältään 3-30-vuotiaita ja heidän kanssaan toteutettiin yhteistutkimisen päiviä arjen, osallisuuden ja palvelukokemusten teemoilla.

Yhteistutkiminen (esim. Palsanen 2013) nimenomaan lasten ja nuorten kanssa sai minut miettimään, miten yhteistutkiminen toteutettaisiin niin, että lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus olla yhdenvertaisesti mukana. Karlsson (2012) kuvaa lapsinäkökulmaisen toiminnan huomioivan muun muassa sen, että lapsille ja nuorille ominaiset kohtaamisen ja kerronnan tavat on otettava lähtökohdiksi. Aikuisen on oltava avoin lasten viesteille, sillä ei ole kyse siitä, osaavatko lapset kertoa, vaan siitä, osaammeko me aikuiset kuunnella ja käsitellä saamaamme tietoa. (emt, 41-50). Yhteistutkimisen teemat ja toteutustavat on siis tärkeää valita lapsinäkökulmaisesti ja olla avoin sille, että lapset vievät kerronnallaan tutkittavaa asiaa haluamaansa suuntaan haluamillaan tavoilla. Aikuisen roolina on tarjota turvalliset puitteet. Siitä yhteistutkimisessa onkin pohjimmiltaan kyse.

Yhteistutkimisen päivissä juttelimme tutustumisen jälkeen lasten ja nuorten kanssa siitä, miksi haluan kuulla lasten mielipiteitä, miksi lasten tieto on arvokasta sekä mihin aion sitä käyttää. Sovimme, että jokainen saa osallistua haluamallaan tavalla. Minulla ei ollut kysymyslistaa, vaan kolme leikkiä tai juttelun aihetta, joiden pohjalta kuuntelin lasten kertomuksia. Kertomukset olivat esimerkiksi piirroksia, kirjoituksia, puhetta, kuvilla tai esimerkiksi pienillä hahmoilla tuotettuja tarinoita. Lähestyin kaikkia lapsia ja nuoria ensisijaisesti lapsina ja nuorina heidän oman arkensa kautta. Tämä mukailee sitä ymmärrystä, mikä lapsilla ja nuorilla on itsestään. Esimerkiksi lastensuojelun tai vammaispalvelun asiakkaana oleminen on vain osa heidän elämäänsä. Huomioin kuitenkin sen, että osa heistä tarvitsee tuekseen viittomia, kuvallisen ohjelman, kommunikaatiokansion tai ylipäätänsä erilaisia välineitä ja tapoja, joilla voimme kohdata. Kaikkia lapsia voi kuulla.

Ensimmäinen tehtävä tai leikki koski lasten ja nuorten arkea. ”MINUN PÄIVÄNI” avulla sain kuulla, mistä asioista, ihmisistä, paikoista tai tekemisistään lapset ja nuoret halusivat arkeensa liittyen kertoa. Lasten ja nuorten arjen kuvauksissa tärkeäksi nousivat iästä riippumatta kaverit, ystävät sekä muut läheiset. ”Mummo oli tärkeä, mutta kuoli talvella; ukki on ukkipuoli, mutta kuitenkin ihan oikea ukki – tärkein mieshenkilö elämässä, käyn ukin luona kylässä”.

Yhdessä tekeminen, mieluisat puuhat ja harrastukset sekä se, että aikuinen huomaa, vaikka uuden taidon, olivat arjessa tärkeitä. ”Tippuu takaperin veteen. Osaan jo sukeltaa.”

Lapsen kuvilla toteuttama kertomus arjestaanLapsen kuvilla toteutettu kertomus arjestaan.

Lasten toiveet ja ajatukset osallisuudesta omassa elämässään liittyivät valtavan moniin asioihin. Stenvallin (2018) mukaan ei ole erikseen lasten asioita vaan on erilaisia asioita, joille eri lapset antavat erilaisia merkityksiä. Tämä näyttäytyi ”AJATUSTAIVAS”-tehtävässä, jossa lapset ja nuoret miettivät, milloin aikuisen tulisi kuunnella lapsia ja nuoria. ”Eivät unohtaisi, vaikka olenkin jo iso”, sanoi eräs 17-vuotias nuori. Lapsiryhmä teki videon tärkeimmiksi valitsemistaan näkökulmista: https://youtu.be/XWQLQjwxDbY

Pilvi lasten ajatustaivaaltaPilvi lasten ajatustaivaalta.

Lasten kertomasta arjesta nousi esiin monia palveluita niin sivistys-, sosiaali- kuin terveys- ja kulttuurialalla. Lasten ja nuorten palvelukokemuksissa oli kertomuksia ja lasten antamia merkityksiä mm. elokuvissa käynnille, iltapäivähoidolle, päiväkodille, lastensuojelulle, lääkärissä käynnille, ohjaajan tuelle tai sosiaalityöntekijän kanssa käydyille keskusteluille. Toive huomioimisesta ja kuuntelemisesta nousi tärkeimmäksi viestiksi myös palvelujen aikuisille.

”Joskus lääkäri puhuu vain äidille, joka on mukana. Olisi kiva, kun he kuuntelisivat ja että saisi sanoa oman mielipiteen.”

Lasten kuulemisesta ja kuuntelemisesta puhutaan nyt paljon. Tämän kokemuksen myötä itse näen tärkeänä rohkeuden heittäytyä kuuntelemaan, uskalluksen tarkkailla ja muuttaa omia asenteitaan sekä taidon etsiä erilaisia kuuntelemisen keinoja ja mahdollisuuksia. Tärkeää on myös lapsen tiedon arvostaminen ja käyttäminen, sillä kun otamme lapset sekä nuoret mukaan kehittämään ja tuottamaan tietoa, täytyy sillä aina olla myös tarkoitus.

 

Katja Mettinen

Kirjoittaja työskentelee Pelastakaa Lapset ry:n Arjesta voimaa – lapsikeskeinen työ ja myönteinen tunnistaminen lapsen arkiympäristöissä –kehittämishankkeessa
http://www.pelastakaalapset.fi/arjestavoimaa ja on toteuttanut vuonna 2018 Keski-Suomen lasten ja perheiden palvelujen muutosohjelmalle Lasten ja nuorten osallisuuden kehittämiskokonaisuuden, josta tekstin kuvat ja sitaatit ovat. http://www.ks2021.fi/uudistuksen-karkihankkeet/kslape/materiaalit/

Lähteet ja lukuvinkit:

Karlsson, L (2012) Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen ja toiminnan poluilla. Teoksessa Karlsson & Karimäki (toim.) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan.

Olli, Johanna (2014) Tulla kuulluksi omana itsenään – vammaisten lasten ja nuorten toimijuuden tukeminen. Teoksessa Gissler, Mika, Kekkonen Marjatta, Känkänen, Päivi, Muranen, Päivi&Wrede-Jäntti, Matilda (toim.). Nuoruus toisin sanoen. Nuorten elinolot –vuosikirja 2014.

Palsanen, K (2013) Yhteistutkiminen. Opas sosiaalityöhön, versio 2.0. Soccan työpapereita 2013:3. http://www.socca.fi/files/2335/Yhteistutkiminen-opas_sosiaalityohon_2.0_Kati_Palsanen.pdf

Stenvall, E (2018) Yhteiskunnallinen osallisuus ja toimijuus: Lasten osallistuminen, kansalaisuus ja poliittisuus arjen käytäntöinä. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/104221/978-952-03-0820-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

 

Mainokset

Tietoja Kati Honkanen

Teen kasvatustieteellistä väitöstutkimusta: Asuinalue sosiaalisena, fyysisenä ja psyykkisenä ympäristönä - Monimenetelmällinen tutkimus lapsiperheiden jäsenten ja nuorten aikuisten subjektiivisesta hyvinvoinnista. Hallintotieteiden lisensiaatin tutkimuksen olen tehnyt vuonna 2012 lastensuojelun organisaatioiden kehittämisestä ja muutoksen johtamisesta. Olen työskennellyt vuodesta 2005 alkaen erilaisissa kehittämis- ja tutkimushankkeissa, esimerkiksi lapsiperheiden sosiaalityön kehittämisyksikössä, työttömien hyvinvoinnin edistämishankkeessa sekä asuinaluetutkimushankkeessa. Tällä hetkellä työskentelen projektipäällikkönä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Ota yhteyttä kati.honkanen@thl.fi
Kategoria(t): Hyvinvointi, Kuuntelu, Toimijuus ja osallisuus, tutkimus, Vuorovaikutus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s