Keskustelu Whatsapp -ryhmässä:
17v.: Tässä teille päivän tietoisku: Psykologian määritelmien mukaan nuori aikuinen on 20-40v.
42v.: Hmm… Mikähän on 18-19-vuotiaan ”karsina” sitten? Nuori vai teini vai varhaisaikuinen?
17v.: Teini ei ole tieteellinen sana. 15-19 on myöhäisnuoruus
42v.: Eikös jo 13-vuotias ole teini (en: teenager)
17v.: ThirTEEN Tavallaa Se on taas varhaisnuoruus
38v.: Milloin alkaa varhaisnuoruus?
17v.: Ootas12-15 on varhaisnuoruus
14v.: LOPETTAKAA MÄ OON AINAKIN IHAN IHMINEN
17v.: Ihminen joo mutta olet nuori niin ku mä
48v.: Ja mä oon vähintäänkin nuorekas
17v.: Olet keski-ikäinen. Terveisin tieteelliset faktat
48v.: Omasta mielestä kuitenkin nuori ja vähintäänkin nuorekas. Hyvää keskustelua.
70v.: Joo, mikähän on meidän luokka ja lahko?
17v.: Te kuulutte vanhuuteen
70v.: Ja viisauteen.
17v.: Siitä ei ollut tunnilla puhetta
P.S. Nuorisolain mukaan nuoria ovat alle 29-vuotiaat. Lapsen oikeuksien sopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin. Ikävaiheita on pohdittu myös tutkimuksissa. Esimerkiksi Honkanen, Poikolainen ja Karlsson (2017) kysyivät lapsilta ja nuorilta itseltään, milloin nuoruus alkaa ja lapsuus loppuu. Vastaukseksi he saivat kuulla, että alle 13-vuotiaat ovat lapsia ja tätä vanhemmat ovat nuoria taas. Samankaltaisen tuloksen saivat Myllyniemi ja Berg (2014) Nuorten vapaa-ajan tutkimuksessaan.
Elina Weckström (Tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto, Päiväkodin johtaja)
Lue lisää:
Honkanen, K. & Poikolainen, J. & Karlsson, L. (2017). Children and young people as co-researchers – Researching subjective well-being in residential area with visual and verbal methods. Children´s Geographies. http://dx.doi.org/10.1080/14733285.2017.1344769
Myllyniemi, S. & Berg, P. (2014). Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. https://tietoanuorista.fi/wpcontent/uploads/2013/08/Nuoria_liikkeell%C3%A4_Julkaisu_Nettiversio_korjattu.pdf
Nuorisolaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285
YK:n lapsen oikeuksien sopimus: https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/
Lapsinäkökulma 
Oivallista whatsapp-keskustelua! Eilen kuuntelin ratikassa noin 13-vuotiaiden nuorten keskustelua, ja heillä oli mielettömän hienoja pohdintoja elämästä. He mm. miettivät, miksi aikuiset aina sanovat ”Voi, kun sä olet kasvanut!” Yhden mielestä se oli todella raivostuttavaa, toisen nuoren mielestä se oli ärsyttävää, mutta ihan ymmärrettävää ja epäili, että itsekin aikuisena sanoo samalla tavalla, vaikka tietää sen ärsyttävän. Oli niin virkistävää kuunnella nuorten keskustelua!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Anna-Leena oman kokemuksesi jakamisesta!
TykkääTykkää
Pohdinta on oivallista. Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, keskiikäisyys, seniori, vanhuus…. 16-vuotias ja 16-vuotias voivat suurestikin erota toisistan, eri tilanteissa ja eri toimintaympäristöissä olemme erilaisaia. 16-vuotias ja 26-vuotias voivat olla lähdempänä toisiaan kuin toinen 16-vuotias. Ikään sidotut määritelmät ovat niin moninaisia silloin, kun ne liitetään kokemukseen omasta itsestä. Kannatan tuota ihminen-määritelmää. Asiakirjoissa ja tutkimuksessa joudutaan kuitenkin kategorisoimaan, jotta helpotetaan asioiden yhteistä käsittelyä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Aika usein kuulen lasten puhuvan lapsista ja ihmisistä tarkoittaen ihmisillä aikuisia. Toivon, että omassa työssäni saan vahvistettua lasten ajatuksia siitä, että hekin ovat ihmisiä. Tuo on totta, mitä kirjoitat iän kokemisesta ja iän tuomista velvoitteista. Itse olen aloittanut lasten tanssiryhmän ohjaamisen 15-vuotiaana. Kotona olin lapsi ja ohjaamieni lasten silmissä aikuinen. Koin tuolloin todella mukavaksi roolien, vastuun ja vapauden vaihtelun tilanteiden mukaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Joo, mä tästä lapsia vai ihmisiä -teemasta taannoin bloggasinkin: https://lapsinakokulma.wordpress.com/2015/11/19/lapsille-vai-ihmisille/
Miten tärkeetä oliskaan toi, mitä sanot, että vahvistaa (sekä lapsille että aikuisille) tajua siitä, että lapsetkin ovat ihmisiä. Lasten ja nuorten tutkimusetiikkaan perehtyessäni olen törmännyt käsityksiin, että esimerkiksi käsite ”lapsikeskeiset menetelmät” (ja kaikki muukin lapsi-alkuinen) pitäisi korvata esimerkiksi ihmiskeskeisillä (esim. Punch, Samantha. 2002. Research with children. The same or different from research with adults? Childhood 9 (3), 321–341.). Siinä kuitenkin menevät musta puurot ja vellit sekaisin. Ei se, että kaikki olemme ihmisiä, tarkoita, että olemme kaikki kaikilta osin samanlaisia. Ja jos lapsia arvostetaan, ei lapsialkuisia termejä tarvitse pitää alentavina.
Hienoa tietysti, jos joskus maailmanlaajuisesti pääsemme sinne asti, että kun sanotaan ihminen, kaikki automaattisesti ymmärtävät sen tarkoittavan kaiken ikäisiä, kaiken sukupuolisia, kaiken värisiä, vammaisia, vammattomia jne. Mutta niin kauan kuin niin ei ole, täytyy alistetussa asemassa olevia nostaa erikseen esiin termienkin avulla. Ei kai johonkin ”luokkaan ja lahkoon” kuulumisessa olisi ongelmaa, jos ymmärrettäisiin, että a) kaikki ovat yhtä arvokkaita ja yhtä paljon ihmisiä, kuuluivatpa mihin tahansa ja b) että ”luokkien ja lahkojen” sisällä on yhtä paljon variaatiota (tai jopa enemmänkin) kuin niiden välillä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi ja pohdinnastasi Johanna! Työmme avulla saamme toivottavasti piilossa olevaa näkyväksi ja hiljaista äänekkääksi.
TykkääLiked by 1 henkilö