Ongelmia vai vahvuuksia?

Olen päässyt kehittäjän ja tutkijan roolissa tekemään yhteistyötä kuntatoimijoiden kanssa erilaisissa lasten, nuorten ja aikuisten hyvinvointia edistävissä työryhmissä. Kun tarkastelen kokemuksiani näissä monitoimijaisissa ryhmissä, lähtee ajatuspolkuni usein rakentumaan ongelmien kautta. On varsin helppoa keskittyä palvelurakenteiden ja toimintamallien puutteisiin ja aukkoihin, nähdä se mikä ei toimi. Sama ajattelutapa vaivaa valitettavan usein lähestymistämme lapsiin, perheisiin ja hyvinvointiin. Usein kun erilaisissa raporteissa tai selvityksissä kuvataan yhteiskuntamme yksilöiden hyvinvointia, keskitytään todellisuudessa pahoinvointiin. Ongelmallisuutta määritetään erilaisissa lapsiperheiden palveluissa monin eri tavoin. Olen ollut useissa keskusteluissa, joissa lasten ja perheiden parissa toimivat ammattilaiset kertovat heitä huolettavista ongelmista. Yleisiä huolenaiheita ovat esimerkiksi puutteet vanhemmuudessa, vanhempien jaksamattomuus ja uupuminen, perheiden kyvyttömyys ottaa apua vastaan, perheiden ongelmalliset tilanteet ja vaikeuksien kasautuminen, lasten oireileminen ja tunne-elämän ongelmat sekä perheiden hajoaminen.

Kaikki nämä ovat todellisia huolia, jotka kuormittavat työntekijöiden jaksamista ja aiheuttavat riittämättömyyden tunnetta työssä. Kuitenkin tämä ”huolipuhe” kertoo myös siitä, että lasten ja vanhempien voimavarat ja vahvuudet ovat usein ongelmia ja heikkouksia vaikeampia tunnistaa. Lapsen ja perheen vahvuuksien ja voimavarojen korostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ongelmilta suljetaan silmät – päinvastoin – yhä pienempiin pulmiin olisi uskallettava tarjota tukea ja apua yhä varhaisemmin. Samalla tarvitaan uudenlaista voimavarakeskeistä lähestymistapaa. Kun keskitytään lapsen ja perheen joskus ehkä piilossa olevan potentiaalin tunnistamiseen, saatetaan yhdessä saavuttaa tila, jolla ammattilainen, vanhempi ja lapsi yhdessä rakentavat hyvinvoivaa perhettä ja kasvatusyhteisöä.

Tutkijana ja kehittäjänä haluaisin olla tukemassa niiden käytäntöjen ja menetelmien synnyttämistä, joilla mahdollistuisi voimavaraistava ja pystyvyyttä tukeva toimintakulttuuri lasten ja perheiden palveluihin. Tutkimuksellista kehittämistyötä hyödyntämällä voidaan parhaimmillaan löytää sellaisia toimintatapoja, joiden avulla voidaan rikastaa ja kehittää toimintamalleja ja -käytäntöjä. Samalla on hyvä huomata kaikki se hyvä ja arvokas, mitä lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi ja tukemiseksi jo tehdään.

lapsi ja lupiinit_Kati Honkanen

Tietoja Kati Honkanen

Teen Itä-Suomen yliopistossa kasvatustieteellistä väitöstutkimusta, jonka työnimi on Hyvinvoinnin paikat ja tilat: Monimenetelmällinen tutkimus lapsiperheiden jäsenten ja nuorten aikuisten hyvinvoinnin kokemuksista arjen toimintaympäristöissä. Väitöskirjani on viimeistelyvaiheessa. Hallintotieteiden lisensiaatin tutkimuksen olen tehnyt vuonna 2012 lastensuojelun organisaatioiden kehittämisestä ja muutoksen johtamisesta. Olen työskennellyt vuodesta 2005 alkaen erilaisissa kehittämis- ja tutkimushankkeissa, kuten Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella projektipäällikkönä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (2017-2018). Vuodesta 2020 alkaen toimin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa sosiaalialan lehtorina. Twitter: @honkanen_kati
Kategoria(t): Ammattikäytännöt, Hyvinvointi, Vuorovaikutus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Ongelmia vai vahvuuksia?

  1. Paluuviite: Kuulumisia päiväkodin arjesta | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s