Lapsuus ja aika: keskeisiä poimintoja Lapsuudentutkimuksen päiviltä 2021

Saatat ajatella, että aika on neutraali, yksiselitteinen asia, jonka kulua mitataan kelloilla ja joka kulkee tasaiseen tahtiin menneisyydestä kohti tulevaisuutta. Saatat myös ajatella, että aika vaikuttaa kaikkiin lapsiin samalla tavalla. ”Lapsuus ja aika” oli teemana tämän vuoden Lapsuudentutkimuksen päivillä, joita vietettiin tällä viikolla 10.-12.5.2021. Lapsuudentutkijat ympäri maailman kokoontuivat Tampereen yliopiston luotsaamaan virtuaalikonferenssiin Zoom- ja Howspace-alustoilla. Erilaisia teemaryhmiä ja symposiumeja oli runsaasti, ja konferenssista jäi käteen monitieteisten näkökulmien kavalkadi. Esimerkiksi leikki-symposiumista voi lukea enemmän täältä. Aika ei ole neutraali eikä edes yksiselitteinen asia, vaan monimuotoinen vallan ja vaikuttavuuden väline. Viittaamme suluissa konferenssin esittäjiin.

Kello, vallan väline

Nykymaailmassa valtaosa maailman ihmisistä elää elämäänsä kellon rytmittämänä tai käskyttämänä. Kello kuuluu siis myös lasten elämään, erityisesti instituutionaalisen ajan puitteissa. Monessa esityksessä tuli esiin se, miten kello hallitsee meitä ja me sen kautta lapsia (mm. Veronica Pacini-Ketchabaw). Esimerkiksi koululla on temporaalinen arkkitehtuuri, joka koostuu sekä lineaarisista että kehämäisistä rakenteista: lasten kehitys on luokiteltu iän perusteella eteneviin vaiheisiin, joiden sisällä toistuvat arjen rytmit (Stine Karen Nissen). Jokainen aikakausi myös tuo uusia tapoja ”kellottamiseen”. Pandemian aikana kellon mukaan toimiminen on lisääntynyt esimerkiksi skotlantilaisissa päiväkodeissa, jotta aikatauluttamalla pienryhmät saadaan pysymään erillään toisistaan päivän eri toimintojen aikana (Gizem Silistre).

Päiväkodissa tiukka aikatauluttaminen keskeyttää leikit entistä useammin. Viekö “kiire” ajan vapaalta leikiltä (Alison Clark)? Varhaiskasvatuksessa opettajilla on harvoin aikaa varsinaiseen leikkimiseen lasten kanssa (Anne Greve, Knut Olav Kristensen & Eilen Bergvik leikkiaiheisessa symposiumissa). Lisäksi ajanpuutteella oikeutettiin usein se, ettei lasten näkökulmaa olla huomioitu (italialaisessa koulussa) (Olesya Ovchinnikova).

Viivyttelyä, ajantuhlausta, ajanviettoa

Monissa esityksissä nousi kuitenkin esille, että lapset kykenevät manipuloimaan aikaa ja vastustamaan kellon valtaa. Kouluissa jotkut lapset taktisesti viivyttelevät oppitunnin alkamista häiritsemällä opettajaa tai luokkalaisiaan (Stine Karen Nissen). Eräässä esityksessä tuotiin esille 70-luvun nuoret, jotka aikuisten mielestä tuhlasivat aikaansa kaduilla, mutta aikalaistutkija Paul Corriganin mukaan nuoret itse kokivat asian merkitykselliseksi ajanvietoksi omassa yhteisössään (Simon Sleighter). Monissa esityksissä myös nostettiin esille lasten ja nuorten aktivismi, joka strategisesti käytti kiireen diskursseja vaikuttaakseen aikuisten ja päättäjien puutteellisiin ilmastotoimiin.

”Etkö voisi odottaa, kunnes olet vähän vanhempi?”

Lasten ja nuorten ilmastoaktivismi oli esillä monissa esityksissä. Voiko lapsi olla sekä lapsi että aktivisti, vai pitääkö hänen omaksua aikuismaiset tavat osoittaa mieltään, jotta hänen näkemyksensä voisi vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa? Esimerkiksi eräässä mielenosoituksessa 5-vuotiaan lapsen plakaatti vaikutti yksin leikkipuiston vieressä, koska lapsi oli mennyt leikkimään. (Lucy Hopkins)

Tunnetut nuoret ilmastoaktivistit Greta Thunberg ja Xiuhtezcatl Martinez hyödyntävät aikaa ja ajankulua taitavasti retoriikassaan: Thunberg toteaa nuorten kantavan vastuuta tulevaisuuden maailmasta nyt, koska aikuiset toistuvasti siirtävät ilmastokriisin ratkaisemisen tulevaisuuden sukupolville; Martinez puolestaan hyödyntää alkuperäiskansataustastaan tulevia ”syviä menneisyyksiä” ja ”mahdollisia tulevaisuuksia” luodakseen yhteyden ihmisten ja planeetan välille. (Rachel Conrad). Pandemian aikana nuoret ilmastoaktivistit ovat kutsuneet ilmastonmuutosta ”hitaaksi pandemiaksi” muistuttaakseen päättäjiä siitä, että ilmastotoimia tarvitaan edelleen koronatoimien rinnalla (Spyros Spyrou, Eleni Theodorou & Georgina Christou).

Lapsuudentutkimus ja lapsinäkökulmainen tutkimus ajassa

Kuinka mahdolliset tulevaisuudet muodostavat lapsen nykyhetkessä? Mitkä ovat meidän tutkijoiden eettiset ja poliittiset velvollisuudet tutkimuksemme puitteissa? (Spyros Spyrou). Lapsuudentutkimuksen on luovuttava vastakkainasetteluista (esim. pohjoinen vs. eteläinen pallonpuolisko, Jónína Einarsdóttir) ja nähtävä sekä lapsuus että aika moninaisina (mm. Veronica Pacini-Ketchabaw). Lapset voidaan nähdä yhtälailla heidän menneisyytensä (have-beens), nykyisyytensä (beings) tai tulevaisuutensa (becomings) kautta. Voisimme vielä kysyä tutkimuksissamme: miltä aika näyttää lasten silmin? Mitä me voisimme siitä oppia?

Oona Piipponen, Itä-Suomen yliopisto & Johanna Olli, Turun yliopisto

Väitöskirjatutkijoita

Johanna on myös kirjoittanut syvällisemmin leikki-symposiumista Lasten tähden -blogissaan: http://lastentahden.blogspot.com/2021/05/leikki-ja-aika.html

Tutkimustärppejä

Clark,  A. (2020) ‘Towards a listening ECEC system: valuing slow pedagogy and slow knowledge’ in Moss, P. and Cameron, C. (eds.) Transforming early childhood in England, London: UCL Press and is a free download here https://www.uclpress.co.uk/products/128464

Punch, S. (2016). Cross-world and cross-disciplinary dialogue: A more integrated, global approach to childhood studies. Global Studies of Childhood, 6(3), 352–364. https://doi.org/10.1177/2043610616665033

Tietoja Oona Piipponen

I am a doctoral student in Education with the University of Eastern Finland. I have also worked as a primary teacher at an international school in Finland. My research interests lie in intercultural education, Storycrafting, and studies on the child perspective. Olen väitöskirjatutkija Itä-Suomen Yliopistossa ja entinen luokanopettaja kansainvälisessä koulussa Suomessa. Tutkimusintresseihini kuuluvat kulttuurienväliset kohtaamiset, sadutus- ja lapsinäkökulmainen tutkimus.
Kategoria(t): etiikka, Globalisaatio, Ikä, koulu, Lapsuus, Lasten näkemykset, Leikki, moninaisuus, Nuoret, Toimijuus ja osallisuus, tutkimus, Uncategorized, Ympäristöt Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Lapsuus ja aika: keskeisiä poimintoja Lapsuudentutkimuksen päiviltä 2021

  1. johannaolli sanoo:

    Kiitos, Oona näiden ajatusten kokoamisesta tekstiksi! Kuulisin tosi mielelläni, jos joku konferenssikävijä osallistui vielä muihin sessioihin kuin me kaksi, ja kuuli jotain tutkimuksista, joissa olisi pohdittu juuri sitä, miltä aika näyttää lasten silmin. Tai jos joku on lukenut siitä jotain pohtinut sitä muuten!

    Oma kokemukseni on se, että mitä pienempi lapsi, sitä erilaisempi hänen aikakäsityksensä tai ajan kokemisensa on aikuisten kanssa. Heille aika ei ehkä ole mitattavaa ja lineaarista, jolloin on helpompi elää tässä ja nyt. Mitä me voisimme siitä oppia – tai onko se lainkaan yhteen sovitettavissa aikuismaailman kanssa? Ja miten menneisyys ja tulevaisuus silloin näyttäytyvät?

    Liked by 1 henkilö

  2. Paluuviite: Beings ja becomings | Lapsinäkökulma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s